Nykyään popmusiikille on tyypillistä, että biisissä voi olla alusta loppuun sama neljän soinnun sointukierto. Aiemmin se oli harvinaisempaa, ja vain muutama yrittäjä oli onnistunut siinä kunnolla. Tai no, aina voisi vääntää peistä siitä, kuka nyky-yrittäjistäkään onnistuu kunnolla, mutta se olisi nyt sivuraide. Oleellista on, että olen usein halunnut yrittää tehdä sellaisen biisin ja epäonnistunut joka kerta.
Kuuma kesä 2014 sai virittelemään reggaehenkistä poljentoa. Ei kun hetkinen, olihan tämä teksti jo olemassa Samettiklubilla 2013. Tai ainakin sen verran kauan sitten, etten enää muista milloin keksin riimitellä juuri niin pökkelösti kuin millaiseksi rakastumisen pakahdus aivot saattaa. Idea siis oli, että tekstin rakenne ja esteettinen arvo kuvaa myös sisältöä – eikä tämä tarkoita ettenkö olisi täysin tosissani, tietysti olen. Naurettava on se ihminen, joka väittää ettei ole koskaan käyttäytynyt typerästi ihastuttuaan. Joka tapauksessa halusin siis kirjoittaa ihastumisesta niin tyhmästi kuin miten ihastunut käyttäytyy, mutten aluksi keksinyt mitään järkevää säveltä biisille.
Viini on esitetty eri sävellyksinä ainakin kolmella tai neljällä eri Samettiklubilla. Yhteistä niille oli reggaefiilis, duuri sekä se, että sointukulku olisi jotakuinkin sama alusta loppuun. Sen verran teflonia ne kaikki versiot olivat, etten koskaan enää muistanut seuraavalla viikolla sävellystäni. Jos näin käy, en yleensä edes yritä muistella, vaan koen sävellyksen ollen niin heikko, että sen unohtaminen oli ns. luonnollinen poistuma.
Sitten keväällä 2017 otin taas kerran kitaran käteen. Aloin rimputtaa ja laulaa suoraan tätä kappaletta sellaisena, kuin se nyt on kuultavissa. Se oli hauskaa. Se oli ehkä jopa puoliksi vitsi. Eihän nyt tällaista vedä edes Koskelainen tosissaan. Päätin kuitenkin heti tehdä biisin valmiiksi, ja harmi kyllä sinne livahti b-osa, jossa soinnutus on eri kuin muussa biisissä. En siis vieläkään saanut yhden sointukierron biisiä!
Tuotannosta ei ole paljoa kerrottavaa – soitin basson ja jätin sitä korjailematta livefiiliksen säilyttämiseksi, soittelin kitaroita ja koskettimia, kaikki meni jotenkin todella nopeasti. Loppuversioon kaipasin vielä jotain mutten tiennyt mitä, ja miksatessa Ville lisäsi ekan kertsin jälkeen hienon ”reggaekaiun”.
Soitin valmiita miksauksia kavereilleni, ja tämä kappale aiheutti eniten reaktioita: iloa ja hämmennystä, innostumista ja jopa suoranaista torjuntaa. Siksi päätin heti, että tämän täytyy olla ensimmäinen sinkku.
Viini on ensimmäinen biisini, joka soi Spotifyn soittolistoilla. Sitä kautta se on myös ensimmäinen biisini, joka ylitti 10000 kuuntelun rajan. Tiedän ettei se ole paljoa, mutta se on enemmän kuin muut biisini. Siksi Viini tulee aina oleman erityislaatuinen.
Hauska video kuvattiin Pasilassa talon katolla, suurkiitokset ohjaaja Sakari Sankkiselle, kuvaaja Nestori Majoiselle sekä näyttelijöille Alli Walden ja Pauli Patinen.
Tekstin toinen säkeistö sisältää viittauksen tai oikeastaan lainauksen Jovanottin vuoden 1994 Serenata rap -hitistä. Alkuperäinen teksti kuului:”Se potessi amplificare il battito del mio cuore sentiresti un batterista di una band di metallo pesante…”
Tällä levyllä on toinenkin biisi, joka on Jovanottille velkaa, mutta siitä lisää osassa 8/11.