Istun plataanipuun alla päivänkakkara suussani ja katselen mustaa pesuaineiden valkoisella tahrimaa jokea.

Etäisyys antaa asioille oikeat mittasuhteet, sanotaan. On totta että niin ajallinen kuin maantieteellinen etäisyys tekee asioista vähemmän tärkeitä. Niin aika korjaa haavat, mutta niin se myös vähentää kaiken mieluisan merkitystä. Mikä on nostalgia? Tunne katoaa välittömästi kun siihen yrittää tarttua. Mikä on valokuvan merkitys? Tai miten tärkeä on toiselle puolen maapalloa jäänyt asetelma?

Toisin sanoen mikä on “oikea mittasuhde”? Eikö se ole täysin riippuvainen omasta sijainnista suhteessa arvioitavaan kohteeseen, niin spatiaalisesti kuin temporaalisesti? Ja kun kerran olemme joka hetki ajan ja paikan vankeja, olkaamme läsnä, tässä ja nyt.

Näitä ajatellessa alkoi vuoteni 2009, pari päivää sitten.