Neljän soinnun haaste
Miten tehdään biisi, jossa on samat neljä sointua alusta loppuun? Tätä olen pohtinut vuosia. Miten se säilyttää mielenkiintonsa, miten erilaisia pitää biisin eri osien melodioiden olla, mistä syntyy jännite ja mitä erilaisia hyötyjä on siitä, että sointukierto on tismalleen sama koko biisin ajan? Lyhyttä c-osaa lukuunottamatta tämä olisi nyt sellainen. Niin miksi se c-osa on siellä? Koska en taaskaan luottanut samaan kiertoon ihan koko biisin ajan.
Jovanotti ja jatkettu varastelu
Kuuntelen usein italialaista musiikkia, ja pidän paljon Lorenzo Jovanottin biiseistä. Olen myös lainaillut häneltä erinäisiä asioita, kuten koko Sataa-nimisen kappaleen idean, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoitus lainata vaan versioida! Joitakin vuosia sitten Jovanotti julkaisi Ora-nimisen albumin, jonka sinkkubiisi oli Il più grande spettacolo dopo il Big Bang. Pidin biisistä ja sen ideasta niin paljon, että halusin julkaista käännösversion. Tein suomenkielisen tekstin, joka myötäili alkuperäistä jopa nimeä myöten: “me ollaan suurinta sitten alkupamauksen”. Aloin äänittää versiota ja laitoin kustantajalle suomenkielisen tekstini käännöksen kera. Lupaa ei tullut! Olin kuitenkin äänitellyt biisiä jo sen verran pitkälle, etten halunnut luopua projektista. Haistatin siis kustantajalle pitkät, käänsin biisin sointukierron ympäri ja aloin tehdä siihen ihan omaa melodiaa ja omia sanoja. Eli jälleen kerran olin puolivahingossa saanut Jovanotilta biisin alkusysäyksen.
Miten kirjoitetaan riimejä?
Jostain syystä päätin heti, että tässä biisissä pitää olla perinteiset riimit, ja itse asiassa halusin istuttaa tämän jonkinlaiseen Suomi-rockin jatkumoon. Mietin paljon hienoja kotimaisia biisinikkareita, ja taisinpa lainata ainakin yhden riimin Martti Syrjän suusta. Ehkä. Kirjoitin myös totta. Kirjoitin jotain mitä olen kokenut. Kirjoitin isoja asioita yksinkertaisesti. Ja koko ajan riimeillä.
Discohumpaksi meni
Olen tehnyt todella monenmoista musaa, jopa dancea ja teknoa 90-luvun puolivälissä. Kun Takaisin oli valmis biisi, sitä soitettiin keikoilla akustisena ja pari kertaa rokkiversiona bändin kanssa. Kuitenkin ohjelmoidessa tuli vähän tanssittavampi visio, kaikuja sieltä jostain 90-luvun alun radiopopista. Retroa sekin.
Hittimittari
Kustannukset: 8 euroa. Plus meikkaajan ja valoteknikon palkkiot.
Itse tein grafiikat, itse teippasin foliot ja itse visioin tunnelman. Pikkuveljeni Stefan teki huikean työn: kuvasi nauhalle(!) ja editoi koko homman näyttämään juuri siltä miltä toivoinkin eli vuodelta 1988.