Itkupotkuraivari

Mittavan uran sekä rocktähtenä että studiokitaristina tehnyt Steve Lukather on julkaissut nettiin järjettömän katkeran ja sekavan vuodatuksen siitä, kuinka ennen oli kaikki paremmin.

(seuraavan päivän lisäys: vuodatus on vuodelta 2015, mutta sitä en myöhään illalla huomannut, kun itse somessa jaettu teksti ärsytti niin paljon.)

Ennen levyttämään pääsivät vain harvat ja valitut ja heidän piti oikeasti olla hyviä, ennen artisteille maksettiin kunnolla ja levy-yhtiöt oikeasti arvostivat musiikkia ja antoivat levytyssessioihin kunnon budjetit, kun nykyään tehdään vain hittihakuista pikaruokaa ja ahneet levy-yhtiöt pitävät valtaosan säälittävistä striimaustuloistakin.

Ei oo helppoo.

Mikä tässä Luken tekstissä (jota tuhannet innokkaasti peukuttavat, kommentoivat ja jakavat) sitten mättää? No minä kerron: siinä mättää ihan kaikki. Se on sekava kokoelma toisiinsa liittymättömiä väitteitä, ja karmeinta kaikessa on tämän musiikin superammattilaisen kyvyttömyys (tai haluttomuus) ymmärtää mistä nykyajassa oikeasti on kyse. Tai jos hän sen ymmärtää, ei hän ainakaan halua myöntää asiaa.

Minä istun kotisohvallani Herttoniemessä, juon olutta ja odottelen euroviisujen tuloslaskentaa. Se on lapsuudesta saakka ollut lempiosuuteni tässä ohjelmassa. Odotellessani voin vaikkapa ampua nuo Lukatherin väitteet alas yksi kerrallaan.

Let’s go:

“I just want to know something. ALL this pontificating about how Spotify and the like are the ’ answer ’ and how ’ the artists get paid’ etc. How much? Really? WHO keeps tabs and accounting?
Maybe I just don’t know. I don’t see any money and have A LOT of stuff out there over 35 years of making records.
Have you done the breakdown on what an artist get PER tune on iTunes? Pitiful. Now IF you are with a label its even worse cause they take a huge share of that. The breakdown after all is said and done for most it’s pennies.”

Ok, eli ensimmäinen purnauksen aihe on nykyajan klassikkokamaa: striimauksesta ei tule rahaa kuten levymyynnistä ennen. No hei Steve, EI NIIN. Syy on yksinkertainen: ennen myytiin levyjä. Myytiin muovia. Myytiin eksklusiivisia fyysisiä tallenteita, jotka piti laittaa soittimeen, jotta musiikkia voi kuunnella. Se on AIVAN ERI ASIA kuin myydä mahdollisuus kopioida tai striimata bittejä.

Tämä on suurin mullistus mitä musiikkibisnekselle sen noin 100-vuotisen olemassaolon aikana on tapahtunut: meillä ei ole enää entisen kaltaista levybisnestä, koska levyjä ei enää tarvita!

Tietysti tätä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, kuten vaikkapa että mikä olisi oikeasti musiikin tekijälle ja esittäjälle kuuluva, oikeudenmukainen korvaus. Sitten voidaan pohtia sitä, minkä vastauksen perinteinen kysynnän ja tarjonnan laki tähän antaa. Koska seikkaillaan sekä kulutusviihteen että taiteen maailmoissa, ei voida myöskään antaa kapitalistien määritellä koko peliä. Mitä rahaa musiikintekijöille pitäisi saada? Keneltä se kerätään? Minkälaista musiikkia (tai kulttuuria ylipäätänsä) pitäisi olla olemassa? Pian puhutaan jo sekaisin filosofiaa, politiikkaa ja uskontoa.

Mutta palataan Luken ensimmäiseen ongelmaan: ei, iTunes, Spotify tai mikään muukaan vastaava ei tuo artistille samoja rojalteja kuin muovikiekkojen myyminen. Se ei ole mahdollista, nämä asiat eivät ole vertailukelpoisia. Muovikiekkojen myyminen oli ihan eri bisnes, ja sitä bisnestä ei enää ole.

Minä en ota kantaa siihen, paljonko rahaa striimauksesta pitäisi saada. Siitä olen vain täysin varma, ettei se voi olla mitään vertailukelpoista entisaikojen levymyyntiin.

1900-luvun alussa oli ammattikunta, joka tienasi elantonsa sytyttämällä iltaisin kaasulyhtyjä. Heidän oli keksittävä itselleen uusi työ, kun kaupunkeihin tuli sähkövalot. C’est la vie.

Toinen kohta on aika rankka:

”TOO many people can make records. Period. No catalog artists are made these days. One hit wonders galore. Sad really.”

Siis että Lukatheria harmittaa, kun nykyään useampi ihminen saa mahdollisuuden tehdä musiikkia? Sitä ei omistakaan joku pieni etuoikeutettujen joukko? Voi hyvä isä! Tämä pistää jo vihaksi, että joku kuvittelee voivansa kertoa ketkä saavat levyttää ja ketkä eivät. Urpo.

”Now record companies don’t give budgets like the old days when the great records were made cause they cost MONEY!! They want to make money for nothing and own you for life and a piece of EVERYTHING an artist does. You can sell a million and still OWE them! My 25 year old son has buddies who have platinum records living in a one room studio apartment…Broke.”

No niin, nyt palattiin levy-yhtiöihin, jotka ahneuttaan eivät enää anna entisenkaltaisia budjetteja. Jep. Tuliko Luke mieleen, ettei ne yhtiötkään enää nettoa entisenkaltaisia tuloja? Mikä firma toimii niin, että kun jonkun myyntiartikkelin tuotot tyrehtyvät, niin syydetään silti samalla tavoin rahaa raaka-aineisiin? Mikä firma toimii niin pidempään?

”Of course back ‘then’ rec. companies cared about MUSIC and nurturing artists for a LONG term career and long term money.
Sure they got the Lions share but then they invested, believed and promoted it so there was SOME justification.”

Ahaa. Back then. Miksi mulla on paljonkin muistikuvia siitä kuinka myös ”back then” ahneet levy-yhtiöt olivat vain hittien perään? Ja voisko tässä pitkän tähtäimen artistiuran luomisessa olla myös kyse siitä, että joitain vuosia sitten levy-yhtiöissä oltiin varmempia siitä, mihin kannattaisi satsata? Voisiko olla niin, että nykyään kannattaa olla varovaisempi? Edelleen juuri tämän bisnesmallin muuttumisen takia?

Onneksi nykyään ei ole pakko toimia minkään levy-yhtiön kanssa. Nykyään KUKA HYVÄNSÄ voi julkaista musiikkia maailmanlaajuisesti. Ajatella. Mikään ei ole enää pyhää.

”Now its ’ Beats’ and how many facebook hits or Youtube hits you get .. ALL which either make NO money or short term dog-shit money with no real way to account for it and truly suck for the most part.”

Kyllä Steve. Ne ovat keinoja, joilla nykyään on mahdollista monitoroida kiinnostaako oma muza ketään. Tulot näissä on paskat, sehän on jo tullut todettua.

”What the fuck ? People want to be famous NOT good!”
Ahaa! Ennen ei haluttu. Elvis ei halunnut eikä ainakaan Beatles.

”It is TOO easy to play ‘pretend pop star’ now. With all the fakery and auto tune-time correction -cut and paste etc.. fuck most young people don’t know how to play a song from top to bottom in a studio in tune and in time and with feeling?? Rare”

Jep jep. Ja ennen poppia levyttivät vain konservatorion käyneet? Annas jo se jarru.

”I am in the studios all the time and hear the stories from the producers and engineers.. and yet NO ONE cares that ’ so and so’ who sold a shit load of records ( how much IS that these days? ) cant sing or play. They make ‘McRecords’ for people who don’t even really listen. It’s background music for people to either find a mate or shake their heads while texting or skyping or doing other things. Environmental noise for the multi-tasker.”

Tätä kannattaisi kysyä joltain kaupallisen radion ammattilaiselta. Onkohan kenties huomattu jo 50 vuotta sitten, että moni oikeasti kuuntelee musaa taustalla?

”Gone are the days of loving , dissecting, discussing the inner workings of ’AN ALBUM”… sitting in silence while it plays.. looking at the liner notes and the few photo’s IN the studio .. imagining what a magic place it music be to make such music…Gone. You need a fucking jewelers eye to read the credits IF one even cares. Most don’t. So if you keep blaming the ‘old antiquated artists’ who are the only REAL ones left.. who MAY make a great record once in awhile but may be overlooked cause the media chooses to care more about who is super gluing meat to their bodies and other ridiculous HYPE and bullshit to get attention rather than LISTENING hard to the music being made we might be in a different place.”

Huvittavaa, että samalla kun Steve haikailee mystisten entisaikojen musiikkia rakastavien ja taide edellä menevien yhtiöiden perään, hän alkaa dissata Lady Gagaa, jonka työn taiteellisia arvoja tuskin moni kuitenkaan kyseenalaistaa.

Ja mites se Motown silloin 60-luvulla? Ihanko mentiin artisti ja taide edellä ilman kylmää hittihakuisuutta? Tai kovin moni muu ”liukuhihnagenre”. Kuinkas se nyt menikään sen punkin kanssa? Tai kun suuri yleisö alkoikin digata AOR:ää?

”When we were kids ( yes I will be 108 this year) there were only a handful or artists and they WERE great cause they HAD to be.
You could choose not to like some but outside the teenage fodder most deserved their success and NO ONE sounded alike ! No one!”

Ennen ei ollut samankaltaisia bändejä! Hymiö!
(Vai onko niistäkin vain valtaosa unohtunut?)

”We live in a McWorld that moves way too fast and now even the drugs suck. I mean when I was young and got high I never got naked foaming at the mouth and tried to eat someone’s face off.”


Se on ihan kiva kuulla. Miten mä muistan tällaisen pikaruokavertauksen jo ainakin 80-luvulta?

”Time to put on Dark Side of the Moon and chill. Have a nice day and may real music come back and fill our ears. ( there IS some great stuff but you know what I mean ..)
REAL music played by REAL musicians. They ARE out there.
They just don’t get a lot of press anymore, or at all.”

Kuulostaa TO-DEL-LA pelottavalta, kun joku vähäistäkään auktoriteettiasemaa omaava alkaa puhua oikeasta ja vähemmän oikeasta musiikista. Hullu se on.

-L-

PS. Dark side of the moon on hieno levy.
PS.2 Kyl mä kuitenkin laitan tämän ihan vaan keski-ikäistymisen ja setäistymisen piikkiin. Kyl mä sen musasta silti pidän.