Kevät ja uusia asioita

Mitä mietin juuri nyt? Sitä, että olen kyllästynyt nostalgiaan ja hylkään sen ainakin hetkeksi.
Haluan uusia asioita, mielenkiinnon kohteita, kirjoja, uusia elokuvia, uutta musiikkia, uusia paikkoja, uusia makuja ja uusia haasteita. Ei niiden tarvitse olla tänä vuonna keksittyjä, kunhan ovat minulle uusia. 
Kaupallinen kulttuuri on huijannut meidät jumaloimaan nuoruutta ja nimenomaan omaa nuoruuttamme niin, että meille jopa väitetään musiikkimaun muodostuvan 17-vuotiaana! Mitä paskaa sekin on? Varmasti puberteetin voimakkaiden tunnevyöryjen aikaan kuultu popmusiikki on jäänyt osaksi identiteettiä ja aiheuttaa aikuisenakin tunteita. Mutta että musiikkimaku? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, mitä nykyään pidän hyvänä tai mitä en? 
Siksipä ystäväni, joka ihmettelet miksen aio lähteä katsomaan Gunnareita, Kissiä, Chilipippureita, Queenia tai muita legendaarisia nostalgiaspektaakkeleita, kerron sinulle että olen kyllästynyt. Kun nämä bändit tekevät jotain uutta musiikkia, joka saa juuri nyt sukat pyörimään jaloissa, voin ehkä harkita uudelleen. 
Epäilen sitä kyllä vahvasti, sillä nämä artistit eivät tällä hetkellä ole olemassa luodakseen uutta vaan nimenomaan nostalgiasirkuksen vuoksi. Enkä minä sitä paheksu, itsekin pidin nostalgiasta paljon. Aikaisemmin. Olen siis käynyt jo katsomassa kaikki nuoruuteni nostalgia-aktit, monet pariin kertaan. Nyt olen kyllästynyt siihen. Nostalgia-akti ei juuri nyt liikuttaisi minua kuin korkeintaan tuohon Hertsikan skeittipuiston kentälle, jos siihen vaikka tulisivat esiintymään.
Megakonserteissa muutenkin itse musiikin osuus jää vähän toissijaiseksi, eli jos show tai yleinen innostunut tunnelma ei puhuttele, ei niistä oikein saa mitään irti. Jos Adam Lambert tulisi Brian Mayn kanssa esittämään Queenin biisejä konserttitaloon, voisin ostaa lipun. Se voisi olla miellyttävä konsertti – vaikkei varmaan tarjoaisi mitään kovin uutta. Mutta että jossain areenalavalla rokkikeikalla ne samat paulstanleyt ja anthonykiedisit vielä kerran? Näääh.
Sen sijaan tällä viikolla löysin Jacob Collierin. Hänen keikkaansa menisin katsomaan vaikka naapurimaahankin. 

Silmät auki, korvat auki, nyt on kevät.