Ohjeita sille, jonka on tarkoitus puhua mikrofoniin

1) Asento: kapulamikrofonia pidetään noin 90 asteen kulmassa kohtisuoraan suun edessä. Ei missään nimessä pystyssä rinnan päällä (ns. rehtoriote) eikä suun alapuolella tai sivussa.

2) Etäisyys: mikrofoniin puhutaan tosi läheltä. Siihen ei tarvitse koskea huulilla, mutta etäisyyden tulee olla vain joitakin senttejä. Kymmenen senttiä on jo liikaa.

3) Äänenvoimakkuus: mikrofoniin puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella eli ihan tavallisesti. Siihen ei ole tarkoitus kuiskata tai hönkäillä eikä myöskään kailottaa.

4) Käden ote: Purista mikrofonia koko kämmenelläsi ja pidä huolta, ettet koske grilliin eli siihen pyöreään pallonmuotoiseen ristikkoon. Siitä ei kuulu pitää kiinni.

Ja vielä: älä ikinä KOPUTA mikrofonia tai PUHALLA siihen. Kiitos.

Nimim. tilaisuuksissa opittua

PS. Jos ärsyttää saada ohjeita ja neuvoja ilman selityksiä, niin tässä selitykset:

1) Olet ehkä kuullut mikrofonin suuntakuviosta – no, sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Suuntakuvio määrittelee mistä päin tulevan äänen mikrofoni sieppaa, mutta tuli se mistä hyvänsä, sen on tultava mikrofonia kohti. Valtaosa puheesi ääniaalloista lähtee suustasi eteenpäin, eli on tärkeää pitää mikrofonia suun edessä.

Mitä vähemmän suuntaat puhettasi mikrofoniin, sitä kovemmalle joutuu ääniteknikko sitä nostamaan, jotta puheesi saataisiin kuuluville, ja kierron (se inhottava ääni) riski kasvaa. Eli toisin päin: mitä kovemman äänen päästät itse kohti mikrofonia, sitä vähemmän sen ääntä tarvitsee voimistaa, ja myös yleinen soundi (äänenlaatu) on parempi.

2) Etäisyys liittyy samaan asiaan: äänenlaatuun ja äänenvahvistuksen määrään. Kuulet itse eron helposti. Aloita vaikka pitämällä mikrofonia viiden senttimetrin päässä suustasi. Vedä sitä puhuessasi hitaasti kauemmas, ja huomaat kuinka ääni paitsi vaimenee, muuttuu myös ohuemman ja epäselvemmän kuuloiseksi. Tuo sen jälkeen koko ajan puhuen mikrofoni ihan lähelle suuta, ja huomaan äänen olevan voimakkaampi ja täyteläisempi. Hyvin pieni matka aiheuttaa jo suuren eron.

Joskus läheltä puhuttaessa mikrofoni saa kovat äänteet (yleensä p ja k) paukkumaan. Tätä voi ääniteknikko lieventää hiukan vähentämällä tiettyjä matalia taajuuksia, mutta voit myös itse yrittää puhua hiukan pehmeämmin ja pari senttiä kauempaa. Kuitenkin pitää muistaa, että kauempaa puhuminen huonontaa ja vaientaa aina soundia, ja kuten ylempänä kirjoitin, kymmenen senttiä on liikaa. Silloin täytyy mikrofonia vahvistaa niin paljon, että se nappaa jo turhaan huoneen kaikua tai muita sivuääniä ja tekee näin puheesta epäselvää, ja kierron määrä kasvaa taas.

3) Puhu tavallisella äänelläsi. Jos puhut tavallista hiljempaa, koittaa ääniteknikko nostaa voimakkuutta turhan paljon, ja sitten yhtäkkinen kovempi sana saa ihmisten korvat soimaan. Kaikenlaisessa juontamisessa ja selostamisessa puhujan reippaus ja innokkuus vaikuttavat myös siihen, miten viesti otetaan vastaan. Lisäksi reipas puhe on ääniteknikolle helpompaa voimistaa kaikkien kuuluville. Älä kuitenkaan huuda, se on tarpeetonta. Äänenvahvistuksen tehtävä on nimenomaan vahvistaa ääni riittävän kovaksi.

4) Jotkut poppilaulajat pitävät kiinni mikrofonin grillistä. Musiikkivideoilla. Niin ei ole tapana tehdä oikeassa livetilanteessa ellei haluta laulusoundiin kapeaa, puhelinmaista (ja äärimmäisen helposti kiertävää) efektiä. Peittämällä osan mikrofonin grillistä tulet peittäneeksi ison osan puheeseen kuuluvista taajuuksista, ja samalla kämmenen ja mikrofonin ääntä sieppaavan kalvon väliin muodostuu oma pieni tilansa, jossa korkeat taajuudet kihisevät. Tätäkin on helppo kokeilla. Ota vaan reippaasti grillistä kiinni ja kuuntele, kuinka hirveältä ääni kuulostaa. Tämän kokeen jälkeen et varmasti enää koskaan tartu siihen.

Ja vielä: puhaltaminen kuulostaa ärsyttävältä ja saattaa vaurioittaa mikrofonia. Koputtaminen kuulostaa ärsyttävältä ja saattaa vaurioittaa mikrofonia.

Eipä kestä

Seuraavan päivän lisäys: kommentit ja tarkennukset Facebook-kavereilta


-Ohjeistus on tarkoitettu dynaamiseen mikkiin ja livetilanteeseen yleisön edessä. Tv-produktioissa voidaan käyttää sellaisia konkkamikkejä, jota ei tarvitse tuoda ihan naaman eteen. Ja tehdä hiljaisessa tilassa. Jotta naama näkyy kokonaan.


-Pitäiskö tähän lisätä poikkeus niiden oikeiden puhemikrofonien kohdalle jotka seisovat omilla jaloillaan ja on tarkoituksella puhujan päätä alempana ja joihin on säädetty herkkyys sen mukaan että puhuja on 20-30 cm päässä mikistä? Sellaisen mikin ääreen köyristyminen näyttää hassulta ja kuulostaa pahalta.

-Lisään vielä: puhukaa mikrofoniin! Käyttäkää sitä! “Mun ääni on niin kantava etten tarvitse mikrofonia” tai ” mä oon tottunut huutamaan heh heh” -tyyppiset kommentit on ärsyttäviä, sillä ei se ääni kuitenkaan kuulu ja aina on joukossa huonokuuloisia.

-Lisää vielä pari asiaa, kuten älä anna ablodeja pidellessäsi mikrofonia kädessäsi ja älä kysy siihen mikrofoniin “onko tämä päällä”, antaa äärimmäisen dorkat kuvan puhujasta.