Uudenvuodenlupaukset

Vuodenvaihteessa lupailtiin taas kaikenlaista. Kalenterivuosi nähdään kokonaisena yksikkönä, tarkasteltavana tilikautena, jota voi verrata edellisiin. Seuraavasta tehtäisiin parempi.

Moni haluaa rempata omia elintapojaan. Suomalaiset käsittelevät julkisesti paljon kollektiivista alkoholismiaan:”Sata päivää juomatta”-kampanjalla haetaan vertaistukea, ja koko alkoholin ympärillä pyörivä diskurssi on kuin jättimäinen AA-kerhon kokoontuminen.

Toiset jättävät sokerin tai punaisen lihan tai kahvin tai muun himottavan paheen, joka on koukuttavuudellaan tehnyt elämästä yhtä tuskaa. Tavallaan ymmärrän, koska itsellä tupakointia piti lopetella vähitellen vuoden ajan (vaikka nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin koko savustaminen tuntuu käsittämättömältä), mutta onko nämä kaikki siis vuositason projekteja? Eikö sitä sokeria voi vähentää tällä viikolla? Tai jos se lihansyönti tuntuu pahalta, eikö sen voi jättää heti tänään? Pitääkö sitäkin lopetella koko vuoden ajan?

Yksi lupasi jättää Facebookin ja toinen työpaikkansa, kolmas päätti toteuttaa unelmia. Hyvä hyvä, vahva päätös on puoli tekoa ja päämäärät tekevät elämästä mielekästä!

Kauko Röyhkä kirjoitti Facebookissaan ettei aio muuttaa mitään. Ehkä ostaa uudet housut. Itse ajattelin toimia samoin. Tarvitsisin myös pari paitaa.

Mikäli se nyt ketään liikuttaa, niin minä voin luvata olla ensi vuonna yli 300 päivää juomatta pisaraakaan alkoholia – suunnilleen niin olin viime vuonnakin. En tietenkään yhtä soittoa. (Enkä kyllä laskenut.) Aion myös syödä sokeria ja suolaa ja punaista lihaa ja kalaa ja kanaa ja salaattia ja pastaa ja jäätelöä ja leipää ja parsakaalia ja kananmunia ja sushia ja linssikeittoa ja pizzaa ja äyriäisiä ja juustoa ja tofua ja vaikka mitä. Aion syödä jotain joka päivä. Enkä mitään liikaa, sillä olen kokeillut sitäkin eikä ollut hyvä.

Kohtuus, järki ja kokemus. Niillä pitäisi jo tässä iässä pärjätä oikein hyvin.

Muutoksena viime vuoteen olen kyllä päättänyt tehdä kolmea asiaa enemmän: nauraa enemmän, ajatella enemmän ja luoda enemmän. Koska niistä hyvät ajat muistetaan: silloin naurettiin, silloin mietittiin kaikenlaista ja niin, tuo biisikin syntyi juuri silloin!

Koska niiden hyvien aikojen peräänhän tässä kukin omalla tavallaan haikailee, eikö.

PS. Ok, vaaka näytti 1,5 kiloa enemmän kuin tasan vuosi sitten, vaikka tälle vatsanseudun mieslaukulle piti tehdä jotain. Otetaan nyt sitten ne lenkkaritkin tuohon esille. Kunhan nuo lumet sulaa.