Aikuisia ja lapsia

Ai miksi olen laittanut tälle blogille varoituksen aikuissisällöstä? Höh, no tietysti siksi koska tämä ei ole lapsille. Kuten elokuvia, myös tekstejä on olemassa aikuisille sekä lapsille.

Olin tänään Tavastialla lastenkonsertissa, ja se oli mahtavaa. Lapsilla pitää olla oma maailmansa, oma lasten todellisuus, ja on upeaa, että me aikuiset jaksamme ja haluamme luoda heille sellaisia. Lapsen ei pitäisi pudota julmaan ja raakaan aikuisten maailmaan liian nopeasti vaan vähitellen – ikävä kyllä moni lapsi kipataan siihen maailmaan kovin nopeasti.

Jos jotain toivon mahdollisimman paljon omalle lapselleni, niin se on pitkä ja onnellinen lapsuus, jonka aikana voidaan yhdessä opetella maailman moninaisia asioita ja puhua sitten vähitellen niistä vähemmänkin mukavista jutuista, joita kuitenkin on olemassa. Odotan malttamattomana sitä hetkeä, kun saan kertoa asioista, paikoista, eläimistä, kielistä, musiikista ja mistä hyvänsä, tarinoida ja vitsailla ja nähdä pienen tyttöni kasvavan ja hahmottavan koko ajan erilaisia asioita ympäristöstään. Samalla odotan kauhulla niitä hetkiä, kun täytyy puhua sairauksista, kuolemasta, väkivallasta, sodista, pahuudesta, onnettomuuksista ja muista sellaisista, joita aikuinenkaan ihminen ei kykene käsittämään. Tajuaa niiden olemassaolon muttei käsitä. No, nekin hetket ovat edessä.

Tyttäreni täytti pari päivää sitten kolme kuukautta. Mikä tyyppi. Mikä hymy. Mikä valloittava hahmo, pieni ihminen, joka tulee tietämään minulle riemua ja tekemistä, hienoja hetkiä ja hiustenlähtöä monen monen vuoden ajan. En ole tainnut koskaan olla yhtä onnellinen kuin juuri nyt.

Ai toivoitko jo hetken, että tällä sivulla olisi kenties aikuisviihdettä? Hoho.