“Learn the past, watch the present, and create the future.”

Nyt on tulevaisuus.
Kun Aku Ankka meni 1970-luvun taskukirjassa tulevaisuuteen, oli jo 80-luvulla lentäviä autoja. Koko lapsuuteni aikakäsitys kulminoitui lähestyvän vuosituhannen vaihteen odotukseen. Se oli jokin edessä oleva suuri merkkipaalu, piste, josta ei olisi paluuta.

Sitten se tuli. Koneet eivät sammuneet, lentokoneet eivät pudonneet, missään ei räjähdellyt kuin ilotulitteita ja maapallokin jatkoi tasaista matamistaan. Sen jälkeen tuli hankalasti nimettävä nollavuosikymmen ja nyt jo 2010-luku. Tänä vuonna loppuu Mayojen kalenteri, ja erilaisia maailmanloppuja on jo tullut niin monta, että päätä huimaa. Valtaosa kirjallisuuden ja elokuvien tulevaisuusfiktioista on jo menneisyyttä: 1984, 1999, 2000, 2001, 2012. Wellsin Aikakoneen päämäärään on sen sijaan hiukan turhan pitkä aika, jotta sitä viitsisi edes odottaa.

Voin siis todeta, että tässä sitä nyt ollaan – tulevaisuudessa, jota lapsena pelonsekaisin tuntein odotettiin.
“È questa la vita che sognavo da bambino?” (Jovanotti)

Minulla ei ole vieläkään lentävää autoa, mutta toisaalta Marty McFly saapuu DeLoreaninsa kanssa vasta 3 vuoden kuluttua. Josko sitä saisi lainata.

Tulevaisuussivusto Future Human Evolution.