Levyntekoblogi osa 3

Enää pari päivää ensimmäiseen bändin arraussessioon. Olen tietoisesti ollut soitamatta biisejä nyt muutaman päivän ja antanut niiden vain muhia päässä. Kaikenlainen heavyestetiikka tuntuu hyvin kaukaiselta ja turhalta – mahtipontisuus on saavutettavissa toisin keinoin. Olen kuunnellut indietä, diskoa, jazzia, klassista ja kaikenlaista vanhaa rokkia. Olen poiminut kaikesta jotain, kenties ihan pientä mutta kuitenkin oleellista.

Joku kysyi, minkälaista musiikkia levylleni tulee. Sanoin että sellaista mikä saa pojat soittamaan ilmakitaraa ja tytöt heiluttamaan takapuoltaan. “Lahkeet lepattaa ja nännit nöpöttää” on vanha määritelmä hyvälle rokille. Siihen pyrittäköön.

Soitin viime Sametissa ensiversiot kahdesta uutukaisesta: Kickin’ the can (II, sillä ekan version soitin joskus kesällä, mutta se oli aivan eri sävellys) sekä Night of all nights (myöskin II, sama kuin edellä) saivat ihan myönteisen vastaanoton.

Nyt olen miettinyt pari päivää kolmen soinnun biisiä. Sellaista kuin Let me entertain you. Miten sellainen tehdään? Uskon että sellainen lähtee tekstistä. Tänään en aio miettiä enempää mlevyäni, mutta huomenna voisin taas teroittaa sulkakynäni.