Joku tarvitsee ajatuksen kuminauhasta. Toiselle kynttilän liekki ei saa lepattaa ja kaikki kohdistetaan otsan korkeudelle hiukan eteen. Kolmas on lumiukko ja neljäs leviää jaloista maan alle. Joskus liidetään kotkan lailla vaihtelevan maaston yli, toisinaan taas otetaan varmoja askeleita, tunnetaan lenkkipolku ulkoa.
Hengitys avaa tilan.
Tuki on.
Niska on rento.
Kaikki on rentoa.
Laulu lähtee suoraan hengityksestä.
Tila pysyy.
Ei saa tehdä korkeutta, korkeus on jo valmiina.
Imaisu.
Se soi.
Se soi se soi ses ois es soi se soiiiiiiii!!!!!!!!!!!!
Vielä kun se soisi samalla tavoin muuallakin kuin ainoastaan laulutunneilla.