Hunajamehiläisen jäljillä

Tarkoitukseni oli tutkia mitä kaikkea mehiläisestä on ajateltu läpi maailman sivun tarinoissa, mytologioissa ja saduissa. Jo pikainen googlaustulos ryöpsähti päälleni kuin saavillinen hunajaa. Kenties saan siitä yhteenvedon, kenties en.

Ja miksi sitten? Koska mehiläisen ajatteleminen avasi hanat. Koska luovuuden, ahkeruuden ja uudelleensyntymisen symboli sai minut jälleen säveltämään. Kirjoittamaan. Jäsentämään tätä ympäröivää sekasortoa ja päänsisäistä myllerrystä.

Olin vuoden kirjoittamatta. Tyhmempikin lukija huomaa ettei Okapiru ole juuri loistanut millään saralla syksyn 2008 jälkeen. Sävellykset olivat keskinkertaista ja esityskelvotonta huttua. Kirjallinen anti lähinnä kauppalistoja tai humalaisen valitusta.

Eilen sävelsin kolme kappaletta ja niiden tekstitkin ovat jo valmiina. Luominen on kuitenkin se, mitä “oikeasti haluan tehdä”. Vastasin tänään myöskin Jyväskylän yliopistossa tehtävään muusikkokyselyyn, jonka kysymyksenasettelu (“teetkö myös jotakin työtä?”) oli sangen johdatteleva ja koominen. “Jazziahan minä oisin aina halunnut soittaa”, kuten Kummelista opimme.

Minä haluan luoda. Kiitos hunajamehiläinen, yhdessä olemme kuolemattomat.

Okapiru is back, lock up your daughters!