Too much love will kill you

Liian kiire ei saa olla.

Kuulin eilen miehestä, jolla oli kaikkea paitsi aikaa nauttia omaisuudestaan: perheestään, kodistaan, läheisistään, esineistään tai asioistaan, edes työstään. Ristiriitaista tässä onkin se, että juuri tuo työ vei miehen kaiken ajan ja voimat. Työ, joka oli kenties tuonut hänelle osan maallisesta hyvinvoinnista, aiheutti kuitenkin yleisen pahoinvoinnin, joka lopulta kulminoitui sydänkohtaukseen viisikymppisenä.

Ei, hän ei kuollut. Pääsee kuulemma pian kotiin sairaalasta. Mutta oppiko hän tästä mitään? Näkeekö hän nyt asiat toisin silmin? Jättääkö hän työkiireistä osan sivuun, hengailee vaimonsa ja lastensa kanssa? Katseleeko hän jokusen näkemättä jääneen elokuvan, lukaiseeko pari mainiota romaania? Keksiikö hän vuokrata viikoksi vuoristomökin ja lähteä perheen kanssa laskettelemaan? Vai onko hänellä ainoastaan kiire hoitaa kaikki tällä viikolla rästiin jääneet työt?

Kiire on ehkä turhin tekosyy mihinkään. Mitä sitten jos jotakin ei nyt ehtinytkään tehdä? Maailma pyörii radallaan ja sitä tekee sen minkä tekee. Loppujen lopuksi. Kuolen mieluummin liikaan rakkauteen kuin kiireeseen!