Pikkujoulun perimmäinen merkitys

Pikkujoulu on kummallinen perinne, vuosijuhlistamme sekopäisin. Pikkujoulua ei varsinaisesti juhlita tai vietetä minkään vuoksi, se nyt vain on loppusyksylle lätkäisty syy juhlia. Mutta kun mitään ei varsinaisesti juhlita, on ainoa juhlan aihe pikkujoulu itse, ja silloin ihminen päästää perusluontonsa valloilleen. Ilmeisesti kontrollin menettäminen ja itsensä nolaaminen ovat rentouttavimmat asiat joita ihminen kaipaa lievittääkseen stressiään. Ainakin sellaiselta vaikuttaa kaikki pikkujouluihin liitettävä:
-Kuumat pikkujoululeikit
-Hauskat juomapelit
-Näin yllätät pomosi pikkujouluissa
-Pikkujoulumokat

Koetin löytää netistä hauskoja leikkejä pikkujouluohjelmaksi, ja valtaosa oli osastoa ”kuljetelkaa kananmunaa toistenne vaatteiden alla silmät sidottuina ja vitunmoisessa kännissä”. Eli pikkujouluissa on siis tarkoitus käyttäytyä mauttomasti, tutustua työkavereihin uudella tavalla ja rentoutua alkoholimyrkytyksellä. Ja jos Teidän firmassanne syötiin pikkujouluillallinen ja mentiin kymmeneksi kotiin, ette ole oikeita pikkujouluja nähneetkään.

Seuraavana päivänä tulee kärsiä elämän ja kuoleman rajamailla eikä ainakaan viikkoon pidä haluta töihin. Sinne on kuitenkin pakko mennä, mutta kaikenlainen yhteistyö on jäykkää ja välttelevää; ikään kuin koko työyhteisö kantaisi harteillaan maailman hirveintä salaisuutta, tuskaista tietoa ja voimakasta syyllisyyttä. Pikkujoulun voi nähdä ilkeänä testinä: Kuka kestää pisimpään, keneltä pettää ensimmäisenä kunto, tyylitaju, hermo tai moraali? Näin ajateltuna se itse asiassa sopiikin vahvistamaan työyhteisön keskinäisiä siteitä: Heikko ihminen aiheuttaa usein sympatiapuuskan ja inhimillistyy. Mutta itse peli on julma.