Joku paikallinen bändi

Lauloin eilen kaksi biisiä Baddingia suomirock-coverbändin kanssa, ja tulin samalla taas muistaaneeksi kuinka paljon hienoja biisejä meillä on tuossa genressä, jota ei Suomi-neidon rajojen ulkopuolella tunneta lainkaan. Miettikää minkälainen määrä erilaisia tunnelmia, kansallista identiteettiä, lähihistorian tapahtumia, ajatusmaailmoja ja meitä itseämme on noissa biiseissä, joita joskus pidetään turhan itsestäänselvyyksinä ja kenties arvoaan alempinakin.

Emme voi tietää millaista olisi olla sellainen ihminen, joka ei ole koskaan kuullut Eppujen nokkelia riimejä, Popedan rehellistä junttiromantiikkaa tai Juicen silkkaa neroutta. Suuren osan siitä millaisena koen 70-luvun alkupuolen, ovat minulle opettaneet Dave Lindholm, Wigwam, Pressa ja muut aikalaiset, Love records. Se mikä 70-80-luvun taitteesta ja 80-luvusta kuuluu suomalaiseen yleissivistykseeni on pitkälti opiskeltu Johanna Kustannuksen ja Pokon äänitteistä. Hiukan kärjistäen mutta kuitenkin.

Meillä on hieno kotimaisen rockin perinne. Toivottavasti se jatkuu ja jalostuu aina kulloisenkin aikakauden hengen mukaiseksi. 2000-luvun alkupuoli oli raskaiden kitaravallien vyörytystä, nyt on jälleen nähtävissä pehmeämpiä ja kirkkaampia sävyjä. Suomirockiin on ujuttautunut hienosti kaikkea reggaesta ja hiphopista iskelmällisiin ja jatsahtaviin sävyihin. Ja niin kauan kun siinä lauletaan suomeksi, se on vain meidän. Erityisomaisuutta. Kuin siamilaiset kissat aikanaan Siamin keisarin palatsissa.

Toinen suuri intoiluni kohden ovat Finnhitsit, vaikkakin niistä valtaosa on tuontitavaraa, käännöksiä ranskalaisista ja ehkä useimmiten italialaisista hiteistä. Niin ja se italialainen iskelmä ja poppimusa? Siinä on myös valtava oma maailmansa täynnä tarinoita ja tunnelmia – pitää vain osata italiaa päästäkseen hiukan sisään. Täydellisempi ymmärtäminen vaatii tietysti myös kulttuurillista tuntemusta, kenties siteitä Italiaan. En minä ainakaan saa Charles Aznavourista samanlaisia väristyksiä kuin Lucio Battistista vaikka ymmärrän ranskaakin.

Mutta hyvä hyvä ja maximum jee jee, tajunnanvirta päättyy nyt tähän ja taidan ladata ipodiini hiukan lisää suomirokkia ja italohittejä. Kesämusaa.