Kultasuu ja Narkissos

Hessen toiseksi tunnetuinta romaania on kehuttu vuoropuheluna maallisen ja hengellisen elämän välillä, myöskin taiteen ja uskonnon. Tunnistin arkkityyppisen seikkailijan ja munkin, mutta vuoropuhelu jäi mielestäni kovin vähäiseksi – valtaosassa kirjaa he eivät edes hengaa yhdessä, vaan saamme seurata Kultasuun vaellusmatkoja ympäri maita ja mantuja. Heppu kerjää leipää, hurmaa naiset ja vaihtaa taas kylää. Mikäs siinä, nykyään näitä kutsutaan rockartisteiksi. Enkä tiedä oliko vika käännöksessä vai alkuperäistekstissä, mutta välillä kerronta oli niin ylimalkaisen tylsää että luulin lukevani nuorisolle suunnattua fantasiakirjaa. Ai niin, mutta niissä on sentään taikaesine!
Aihepiiri oli toki kinnostava, mutta ollaakseen historiallinen romaani, tässä oli kovin vähän historiallisia kiinnekohtia, ja ollakeen filosofinen romaani, aiheet jäivät muutamaan kysymykseen. Mutta kaipa tätä voi jonkinlaisena klassikkona suositella. Lukekaa ainakin ensimmäiset 30 sivua ja päättäkää sitten kiinnostaako jatkaa.

Kesän keikkareissut alkavat vähitellen mutta varmasti: Olen jo pakannut mukaan 15 kirjaa. Toiset lukevat kesämökillä, meidän mökki liikkuu…