Tekijä ja tekijyys, tuotanto ja tuotos

Teoksen ongelma on aina yhtä hankala. Onko teos itsensä luonnostelma paperilla vai vasta fyysinen ilmentymä? Kuka keksi koirankeksin?

Jos A kirjoittaa runon X, monen mielestä X on teos. Entä jos B lausuu sen? Onko se vain yksi X:n luenta vaiko oma teoksensa Y? Tässä vaiheessa moni olisi vielä valmis sanomaan, että teos X on teos X riippumatta siitä, lukeeko sen joku ääneen vai onko se kaiverrettuna pronssitauluun.

Entä jos C säveltää runoon melodian, ja siitä tulee näin laulu? Onko tämä laulu vain luenta A:sta vaiko teos Z? Teos Z, vastaisi varmaankin enemmistö tällä kertaa.

Entäpä jos D laulaa Z:n? Onko se silloin vain yksi Z:n tulkinnoista vaiko peräti teos Å?

Ja ongelmalliseksihan tämä muuttuu siinä vaiheessa, kun E esittää instrumentaaliversion teoksesta Å: onko sillä enää mitään tekemistä alkuperäiseen luojaansa A:han? Ilman A:ta ei olisi X:ää, ilman sitä Y:tä, ilman sitä Z:aa eikä ilman sitä Å:ta. Mutta saako A minkäänlaista kiitosta työstään? (Puhumattakaan siitä, että F kustantaa teoksen, jonka G julkaisee… tiedän, sotken tarkoituksella.)

Entäpä toisin päin: A säveltelee kivan pikku rallatuksen. B kirjoittaa siihen tekstin, jonka C laulaa. Nykypäivän musiikissa tupotannolla on valtava merkitys. Tämä tarkoittaa siis kaikkea äänitysteknisistä seikoista (soundimaailma, miksaus, yms.) lopulliseen sovittamiseen ja kappaleen tyylilajiin saakka. Onko tuottaja D lopultakin teoksen X luoja, sillä säveltäjä A, sanoittaja B ja laulaja C eivät olisi saaneet teosta juuri sellaiseksi ilman D:tä?

Katsokaapa modernin elektronisen musiikin levyjä: niistä saattaa puuttua kokonaan säveltäjä- ja sanoittajatiedot, musiikin on vain tuottanut joku. Tietyillä nykymusiikin osa-alueilla katsotaan tuottaminen niin kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi, että tuottaja tuottaa sävelet ja sanatkin.

Tekijänoikeudet ovat nykyään esillä aina kun puhutaan musiikin jakelusta verkossa. Koko tekijänoikeuskeskustelu on saanut negatiivisen arvolatauksen, koska sen koetaan laittavan kapuloita kehityksen rattaisiin. Tosiasia on kuitenkin se, ettei ilman tekijää olisi teostakaan tai ilman tuottajaa tuotosta. Se taho, mikä pitäisi heti ensimmäiseksi sulkea keskustelun ulkopuolelle, ovat levy-yhtiöt. Levy-yhtiö ei ole teoksen tekijä, tuottaja eikä esittäjätaho, ainoastaan konkreettisen äänitteen maksaja, julkaisija ja markkinoija. Ihmisillä menevät puurot ja vellit sekaisin kun samaan soppaan heitetään IFPI, Teosto, Gramex, jakelufirmat ja kustannusyhtiöt.

Tekijän kannalta asian pitäisi olla paljon yksinkertaisempi. Olisi vain tekijä ja teos, jonka käytöstä tekijä saa kohtuulliseksi katsotun korvauksen. Mutta jos jo lähtökohtaisesti ei osata määritellä edes teosta?

Ei ole helppoa tekeminen.
Ei tosin tekemättä jättäminenkään.