Uusi vuosi, uusi aika, uusi mikä?

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä päätöksiä ja pyyhkiä mennyttä takavasemmalle. “Nyt hankkiudun jenkkakahvoista eroon ja tänä vuonna aion käydä mahdollisimman paljon teatterissa ja oopperassa! Ei enää turhia baari-istuntoja! Lopputyö valmistuu pian!”

Aika kuluu, kaikki muuttuu, mutta muuttuuko mikään? Okapiru tarkastaa kahden edellisen vuoden tammikuut:

Tammikuussa 2006 ihailtiin Lupinia…
keskiviikko, tammikuu 18, 2006
Ganimard on neuvoton
Arsène Lupin, tuo mainio voro, on pitänyt pari päivää otteessaan. Ja ensipainoksen käännös on liikuttavan hienostunut. Olen haltioissani.

…suunniteltiin vapaa-aikaa ja jännitettiin vaalitulosta…
maanantai, tammikuu 16, 2006
Olen diktaattorimaisesti päättänyt ottaa itselleni ainakin päivän viikossa vapaata vaikkapa näille harrastuksille. Näin sitä vaan tehdään omaa elämää koskevia päätöksiä kysymättä keltään mitään!
Huomenna on presidentinvaali, tai oikeastaan ensimmäinen kierros. SK on vahvasti sitä mieltä, ettei demokratia toteudu jos presidentti valitaan heti ensimmäisellä kierroksella.

…ja suhtauduttiin realistisesti kaikkeen mitä “pitäisi tehdä”.
Nyt pitäisi kirjoittaa.
Pop-tuottaja kyselee biisejä artistilleen. Nyt pitäisi tehdä biisejä.
Uusi dvd vaatii suunnittelua. Nyt pitäisi suunnitela uusi dvd.
Nyt voisi myös suunnitella uusia bänditouhuja, keikkoja vanhoille ja kuoroonkin voisi palata.
Paskat. Aion olla vielä viikon täysin lomalla. Korkeintaan luen jotain, surffaan netissä tai leikin musanteko-ohjelmallani.

Tammikuu 2007 piti sisällään pohdintoja ajan ja rahan vähyydestä…
tiistai, tammikuu 09, 2007
hypocrite lecteur!–mon semblable,–mon frère!
Time is merely abstraction, an illusion as is space.
Still we run out of both.
Please, read me wrong.
Saisinko sen lottovoiton? Pienikin riittäisi. Rahanansaitsemistyö alkaa taas häiritä muuta elämääni. Mesenaatti, anyone? Äh, aivan sama.

…ranskan puhumisesta ranskalaisille…
sunnuntai, tammikuu 21, 2007
Cannes #1
Miksi ne vastaavat minulle englanniksi?
Jotain hiottavaa ääntämyksessä?

…ja tietokoneen ylivallasta ihmiseen nähden.
keskiviikko, tammikuu 31, 2007
muistikampa, kapinan väline

Ehei, ei koko elämä sentään pyöri parin virtapiirin varassa! Mutta huomattava osa arkirutiineja kylläkin.
Muistikampa meni rikki. Kyllä, aivan oikein, muistikampa. Ja rikki. Guastato. Tout dssszsd. Kaput. Tuusannuuskana. Ihmetellessäni koneen jumitusta säädin itse lisää ja asensin ikkunat uudelleen. Näin menetin koko joukon kirjanmerkkejä, salasanoja ja joitakin muita omia tuunauksiani tulikettuun, kuten plugarit, sekä tietysti pimpatun winukka-käynnistykseni (huomatkaa leksikko, meitsi brassailee!), mutta ei hätää. Tästäkin selvitään! Tiedän yhä kuka olen ja mitä teen. Ja oikeasti tärkeät tiedostot olen jo oppinut varmuuskopioimaan toisaalle, pariinkin eri paikkaan.
Pyh, tietokoneen astukset… Tämä on MINUN koneeni ja kyllä minä tälle asetukset näytän vaikka useampaankin otteeseen.

Onkohan kolonialismin ja erityisesti orjakaupan aikana eurooppalaisista tuntunut tältä? Mieleen tuli ajatus, että tämä kone on todellakin orjani. Teetän sillä jos jonkinnäköiset työt, puhun sille alistavaan sävyyn ja pidän sen juuri niin tyytyväisenä, että se jaksaa taas rehkiä. Ok, tietenkään tämä ei tee fyysisesti raskaita töitä (onneksi kohta on ne kotirobotit!) mutta eipä tämä koskaan tule myöskään vaatimaan ihmisarvoa tai vapaata elämää… Mutta tuo vallan tunne. “Tämä on MINUN koneeni!” – “Tämä on MINUN orjani!”

“Tällä minä teen mitä haluan.”
Tuo kiihkeä päättäväisyys ja ylimielinen ilmoitus alkaa pelottaa kun sen antaa kaikua päässä.
Onko minulla tosiaan valta tehdä jollakin mitä haluan? Omistanko oikeasti ja onko omaisuuteenkaan sataprosenttinen valta? Äh, työt huutavat vieressä, tähän ajatukseen on palattava myöhemmin. Mutta ainakin tuo pahuksen muistikampa asetti hetkeksi valtani koetukselle. Tämähän oli selkeä kapina!

Muuttui mikä muuttui, sama mikä sama. Jos jokin on varmaa, niin tässä ollaan nytkin vaikkei juurikaan viisampana.

Jaahas, ja töihin.