I, me, mine

Internet internet, tuo totuuden torvien ja kaikenlaisen suoran palautteen superkanava.

Aiemmin lehtien mielipidekirjoituksissa käytettiin edes nimimerkkiä, nykyään kuka tahansa saa julkaista mitä hyvänsä vaikkapa nimettömänä, eikä siihen ole syytä puuttua niin kauan kun ei sorruta laittomuksiin kuten rikokseen yllyttäminen tai rasistinen loukkaus. Tämä on hyvä asia. Demokratiassa tavallisella kansalaisella tulee olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja internet-yhteiskunnassa se alkaa jo olla mahdollista. (Tietysti vain niille, joilla on mahdollisuus internetin käyttöön.)

Yksi vapaan arvostelun kohde ovat tietysti ns. julkisuuden henkilöt, ja tunnenkin monia ammattinsa puolesta julkisuudessa olevia, jotka eivät enää jaksa lueskella netistä kuinka “homoja, huoria, kusipäitä, diivoja tai muuten ankeita” he ovat jonkun tohmajärveläisen tallaajan mielestä. “Julkisuus tarkoittaa ainoastaan sitä, että kuka tahansa ääliö voi sanoa susta mitä hyvänsä”, sanoi kerran eräs taiteilijaystäväni.

Mutta entä kun ei pidä itseään “julkisuuden henkilönä” ja saa silti lukea palautetta itsestään netissä? Se on aluksi hämmentävää, sen jälkeen kiusallista ja lopuksi melko yhdentekevää. Tai ei kuitenkaan ihan. Kerron esimerkin itsestäni. Olen median ja musiikin monitoimija, biisintekijä, tapahtumatuottaja, laulaja, kitaristi, säätäjä ja yleismiesjantunen, mutta en missään nimessä ns. viihdejulkkis. En esittele itsestäni enempää kuin katson työn kannalta tarpeelliseksi enkä ole ikinä ollut esillä ns. viihdemediassa muuten kuin ehdottomasti työhön liittyvissä aiheissa. (Valehtelen, kerran vuonna 1997 olin julkkistuttavieni häissä ja olin mukana sensaatiolehden ottamassa yhteiskuvassa. Vuonna 2001 eräs nuori toimittajatuttuni teki minusta ilmaisjkelulehteen jutun, jossa sivuttiin muutakin kuin työtäni ja vuonna 2003 olin tahtomattani ja kylläkin sivuhenkilönä kahdessa valokuvassa, jotka julkaistiin sensaatiolehdessä.) Yleisöpalaute johon olen tottunut on siis ollut lähinnä sähköpostia liittyen radiotyöhön tai johonkin keikkaan tai tapahtumaan.

Nyt tilanne on muuttunut. Kun esiintyy valtakunnanjulkkiksen yhtyeessä, alkaa vähitellen oma status muuttua kyseenalaisemmaksi. Olen saanut lukea internetistä kuinka olen “ihana, kamala, taitava, huono, kohtelias, ylimielinen, karismaattinen, mitätön, persoonallinen, tusinaheppu, kaunis, ruma, fiksu, tyhmä, akateeminen, idiootti, feministi ja sovinisti.” Toki kritiikistä tulee painaa pääasiat mieleen ja koettaa arvioida, minkälainen suoritus on aiheuttanut jossakin tietynlaisen reaktion.

Esiintyjä kokee aina keikan eri tavalla kuin yleisö. Kun itse saattaa vaikkapa miettiä tietyn sävelkulun fraseerausta, yleisössä joku kokee orgastisen tunteen ja vieryskaveri värisee oksennuksen partaalla. Kolmas saattaa odottaa seuraavaa esiintyjää ja neljäs taksia. Onneksi osaan lukea internetkirjoituksia oikein enkä ota ensimmäistäkään nettipalautetta sellaisenaan. “Olit tosi hyvä ihana” tarkoittaa että joihinkin esitys iski ja “olit huono ja ylimielinen” sitä että jotkut ovat lukeneet jonkun tilanteen omalla tavallaan eikä shöy ole mennyt aivan nappiin. Ja kun samasta keikasta tulee molempia ääripäitä, onko totuus jossakin niiden puolivälissä? Ei ole. Ei ole olemassa keskiarvoa koska kyse on yksittäisten ihmisten omakohtaisista kokemuksista ja mielipiteistä. Esiintyjän kannattaa kuunnella palautteita sillä jokin ne on aina kirvoittanut – aina voi miettiä kuinka parantaa esitystään eikä ikinä kannata tuudittautua vain tuttavien “ihan hyvin se meni” -kohteliaisuuksiin. Siksi pyrin jatkossakin lukemaan kaikenlaisen nettipalautteen ja miettimään mikä sen on aiheuttanut, hyvässä ja huonossa.

Mutta entä kun kritiikki ei enää kohdistu suoritukseen vaan persoonaan tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin? Silloin voi vain lainata ystävää ja pohtia kuinka huvittavaa on kun nämä “vitun ääliöt” kuvittelevat tietävänsä minusta jotain. Siis yhtään mitään. Hoho.

Niin ja edelleen: rekisteröitymättömänä kirjoitetut “mielipiteet” ovat arvottomia sillä niitä voi tehtailla vaikkapa vain yksi häiriintynyt ja pakit saanut vanhapiika.