Another red letter day

Ystävät ovat paras asia maailmassa, ja nyt en tarkoita facebook-kavereita, joista moni on toki läheinenkin, mutta valtaosa ennemmin tuttuja. Tarkoitan niitä ihmisiä, joiden kanssa haluaa viettää vapaa-aikansa. Niitä, joita on ikävä. Niitä, joille voi vyöryttää pahimmat painajaisensa ja joiden kanssa voi jakaa suurimmat riemunsa. Niitä, joiden menettäminen sattuu enemmän kuin kaukaisen sukulaisen poismeno.

Joku tähti on kenties oikeassa asennossa, sillä juuri nyt tuntuu siltä että minulla on paitsi maailman paras työ, myös maailman parhaat ystävät. Eilen sain ensin kuunnella hyvää musiikkia mukavassa ja fiksussa seurassa, ja sen jälkeen laulaa lavalla ja riekkua rokkibaarissa toisessa loistoporukassa. Aamulla oli krapulan lisäksi hyvä mieli. (miinus pieni morkkis tuhlatuista rahoista)

Aina pitäisi pyrkiä muistamaan kuinka hyvin asiat ovat silloin kun ne ovat hyvin. Tänään luokseni tuli nuori ihminen jolla oli paha olla. En ole nuoriso-ohjaaja tai psykologi, mutta ilmeisesti minulle on helppo puhua. 15 minuuttia ja kuppi teetä ei ollut suuri vaiva siitä, että toisella oli taas hetken parempi.

Kun vaan muistaisi.
Nyt on hyvin. Nyt on ystäviä. Nyt olen terve. Nyt on koti, työ ja mielekäs elämä.
Eikä kaikkia maailman ihmisiä voi pelastaa vaikka kuinka haluaisi.
Tässä valossa ei oikeastaan eilinen muutaman kympin tuhlaaminen tunnu miltään.

PS. “Harvinaisen hyväkuntoinen nuorimies”, sanoi terveydenhoitaja verikokeitteni tuloksista. Ei tulehduksia, ei tauteja, ei minkäänlaista vaivaa. Ne vatsakivut taisivatkin olla ihan jännitystä.