maailma jossa on aika ja vääryys (ehkä)

Jos olisin elänyt 50 vuotta aiemmin, olisin saattanut tavata Regina Linnanheimon. Jos olisin syntynyt 50-luvulla 70-luvun sijaan, voisin kenties nyt muistella Hendrixin tai Zappan keikkaa, ehkä jopa Beatlesin. Jos olisin 10 vuotta vanhempi, muistaisin omasta nuoruudestani punkin ja uuden aallon rockissa, mutta muuten kaikki olisi kai suhteellisen samanlaista. Jos olisin 10 vuotta nuorempi, minulla olisi koomisia ja vääriä mielikuvia 80-luvusta, mutta voisin vapautuneesti laittaa hölmöilyt nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Jos olisin 20 vuotta nuorempi, minulla olisi finnejä ja tekisin todennäköisesti samaa kuin oikeastikin tein 14-vuotiaana: istuisin omassa huoneessani, ahmisin kaikenlaista musiikkia, mutta erityisesti rokkia ja heviä, soittaisin kitaraa, teksin omia biisejä ja haaveilisin rock-tähteydestä.

Mitä väliä.

Reginan sijaan olen tavannut monta muuta ihastuttavaa naista, henkat, zapat ja beatlesit kuulee levyltä, ja kai minullakin on kummallisia ja vääristyneitä mielikuvia 70-luvusta. Ja hölmöilyt voi aina laittaa hölmöyden piikkiin.

Mutta miksi sitten on ikävä?