Mine All Mine

Nostalgiasyistä Van Halenin OU812 saa olla tämän laiskan maanantain soundtrackina. Tai kuinka niin laiskan? Olenhan taas kyynärpäitäni myöten akateemisessa maailmassa, ja tällä kertaa teen vihdoin jotakin omaani, omaa tutkimustani. En edes uskalla ajatella kokonaisuutta liikaa, pysyttelen ihan yksityiskohdissa – näin aluksi. Hurjaa.

Kesä on ollut yhtä rokkenrollia hyvässä ja pahassa, ja viikonlopun Nosturi-pätsin ja lauantain katatonisen myrkytystilan jälkeen päätin taas vähentää päihteitä – ainakin hetkeksi. Savuttomuus tuntuu jälleen mielekkäältä, ja jo vuorokauden tupakoimattomuuden jälkeen laulan Sammy Hagarin mukana, mikä on tietysti aika suuri palkinto ja porkkana. Viimeksi tämä kesti kolme kuukautta, katsotaanpa nyt mihin asti päästään, rauhallisesti niin ikään.

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Kammottava ja valloittava tarina. Ihana kerronta (ja hyvä käännös) tasoittivat kiukkuani joitakin kertomuksen epäloogisuuksia ja outouksia kohtaan. Olen suositellut jo monelle. Nyt tartun johonkin mitä minulle on suositeltu vuosia, mutta en ole vielä ehtinyt: se Gabriel Garcia Marquezin tunnetuin teos…