Internetkeskustelun problematiikkaa

Tiedän olevani hyvä kirjoittamaan.
Tiedän löytäväni asiasta oleellisen, osaavani tarpeen tullen kärjistää tai vastavuoroisesti yleistää, ja hallitsevani kaikenlaisia manöövereitä, joilla eripurainen tai miltei väittelyksi yltyvä keskustelu pysyy lähes koko ajan minun hallinnassani. Siksi olen toisinaan huvittanut itseäni internetväittelyissä keskustelufoorumeilla.

Totta, onhan se hiukan lapsellista, ehkä jopa naurettava egonpönkitystä. Internetissä kun ei voi edes tietää, onko vastapeluri filosofian professori, rekkakuski vai ala-astelainen, syvästi uskovainen tai avohoitopotilas. Mutta olenkin aina keskustellut palstoilla, joille rekisteröidytään. Nimimerkin viestihistoriaa seuraamalla voi saada jonkilaisen mielikuvan vastapelurin kompetenssista. Enkä ole halunnut tarkoituksellisesti ilkeillä. Olen myös kohdannut veroiseni sanansäilän. Noina kertoina verbaalitulitus on aina päättynyt pattitilanteeseen ja asia on lopulta jätetty sikseen, hyvillä mielin kumpikin.

Eilen vietin hetken ns. roskasivustolla, paikassa joka ei vaadi rekisteröitymistä. Tuo internetin slummialue on sitten varmasti se täydellisen sananvapauden ultimaalinen ilmentymä: räävittömyyksien ja tyylitajuttomien puolikielisten tekstien lisäksi se vilisee rasismia, kateutta, uhkailua, humalaista jorinaa ja kaikkea sellaista, mitä oikean sivistysvaltion tuleekin perustuksissaan kantaa. Sinne minä siten hyppäsin sekaan, vyötäröäni myöten mutaan, huomatakseni etteivät siellä päde samat säännöt kuin muualla. Mikä idiootti! Mennä nyt esikaupunkialueen röttelökujille miekka tanassa ja kuvitella että siellä pätisivät herrasmiessäännöt. Touchésta ne eivät ole kuulleetkaan!

Tiedättekö minkälaista on pelata shakkia kolmivuotiaan kanssa? Taktisesti maukkaan siirron jälkeen vastustaja liikuttaa kerralla kaikkia omia nappuloitaan ja mahdollisesti kiljuu tai nostaa koko laudan ilmaan. Kuinka antoisaa on väitellä avohoitopotilaan kanssa? Kun huomaa ettei toinen ole käsittänyt kuin pari tuttua sanaa ja assosioinut nekin väärin… Sitä on niin sanotusti siipi maassa. Beaten. En minä osaa pelata tällaisilla säännöillä! Säännöillä joita ei ole lainkaan! Anarkia on voittanut minut. Luovutan ja poistun norsunluutorniini haaveilemaan niistä kuuluisista entisajoista, kun pelattiin vielä sääntöjen mukaan.

Pusu.