Jyrki

Jyrki täyttäisi tänään 34 vuotta. Voisimme kruisailla vaikkapa Hankoon ja takaisin, poimia nättejä tyttöjä kyytiin, hakea kuoharia ja mansikoita, kuunnella röyhkeää hardrockia täysillä, elvistellä aurinkolaseissa ja polttaa sikarit. Sitten söisimme hyvässä ravintolassa, ajautuisimme rokkikeikalle, sieltä diskoon, sieltä jatkoille ja jatkoilta vahingossa ja viskin voimalla Tukholmaan. Paluumatkalla kalpea Jyrki soittelisi asioita jotka jäivät hoitamatta, minä hakisin meille mustaa kahvia ja tasoittavat tuopit.

Mutta Jyrki ei täytä 34:ä vuotta. Jyrki ei koskaan täyttänyt edes kolmeakymmentä. Jyrki joutui tilaan, jossa kaikki kiertyy liiaksi itseen eikä ulospääsyä enää löydy. Jyrki sairastui samanaikaisesti masennukseen ja alkoholismiin, ja lopulta hän paransi itsensä aseella. Lopullisesti.

Se Jyrkistä, maailma ei ole vinksahtanut raiteiltaan vaikka hän onkin poissa. Joku saattaa silti joskus kaivata.
Tai edes muistella.
Tosin sekin on vähenemään päin.