Ylittämätön paradoksi

“Siinä on niin luotettava kaveri ettei siihen voi ikinä luottaa!”

Työkaverini luonnehdinta on tietysti paradoksi vain sanaleikin tasolla. Vai onko? Jos joku on niin luotettava ettei häneen voi ikinä luottaa, onko siihen luottaminen? Entä jos hän pitääkin joskus sanansa? Täyttyykö väite silloinkin koska luottamuksen pitäminen ei ollut mitenkään ennustettavissa eli siihen ei voinut lainkaan luottaa?

Tämä on jaettava kahteen osaan: Väite siitä, että henkilö on luotettava ja väite siitä, että se fakta on luotettava ettei henkilö sitä ole. Jos siis alun sitaatin väite on tosi, ei sillä ole mitään merkitystä, onko henkilö satunnaisessa tapauksessa luotettava. Mutta alun väite ei voi olla aina tosi jos henkilöön voikin yhtäkkiä luottaa. Montako kertaa pitää olla luotettava osoittaakseen luotettavuutensa? Vai onko koko homma kerralla ryssitty? “Siinä on kaveri johon ei voi koskaan luottaa sillä kerrankin kesällä 1987…”

Eli ongelmalliseksi osoittautuukin sana ikinä.
Näiden kanssa kannattaa olla varovainen: ikinä, koskaan, aina, jne…