Turhaa energiaa

Suurin syy kaikenlaisen uskonnollisen ja poliittisen fundamentalismin vastustamiseen on tietysti halu elää rauhallisemmassa ja mukavammassa maailmassa. Kaikenlainen ääriajattelu lietsoo antipatiaa ja puhdasta vihaa, joka on raastavaa ja turhauttavaa. Itse asiassa viha ylipäätänsä on turhauttavaa, ja jonkun asian tai ihmisen vihaaminen tuntuu naurettavalta oman ajan ja voimavarojen haaskaukselta. Sen verran toivoisi ihmisten arvostavan omaa lyhyttä elämäänsä etteivät nyt ainakaan tuhlaisi sitä jonkun vihaamiseen.

Olen taas pohtinut omia antipatioitani joitakin ihmisryhmiä kohtaan, ja paradoksaalista onkin että voin karsastaa niin suuresti sellaisia, jotka karsastavat niin suuresti. Koetan siis karsastaa hillitymmin. Mutta loputtomin ei voi “ymmärtää”. Kreationistit ovat helppo pilkan kohde, rasistit lähinnä väsyttäviä. Uskonnonvihaajat ovat usein hiukan lapsellisia mutta tosiuskovat jokseenkin epäloogisia ja siten hölmöjä. Äärivasemmisto on yhtä vaarallinen kuin äärioikeisto ja yleinen idiotismi kukoistaa niin ruohonjuuritasolla kuin eliitissäkin.

Mikä siis neuvoksi? En osaa sanoa. Toivon rauhallista harkintaa ennen sanoja tai tekoja. Toivon sellaista inhimillisyyttä, joka lähtee siitä perusajatuksesta että jokaisella on oikeus yrittää elää oma elämänsä niin hyvin kuin mahdollista. Mitä se hyvä sitten ikinä onkaan. Toivon että yleisesti käytettäisiin energiaa johonkin hyödylliseen ja mielekkääseen, itselle ja muille. Vihaaminen ja riidan lietsonta ei ole mielekästä itselle eikä muille.

Itsestäänselvyyksiä, diipadaapa, blaa blaa blaa.

Aivan sama. Lähden Amsterdamiin. Aion viettää pari päivää ilman puhelinta tai internetiä. Lomailuun ei kaiketi tule enää hetkeen mahdollisuutta sillä olen mukana joukkueessa jolla tulee ilmeisesti kiireinen loppuvuosi.