Ripillä

Anna anteeksi isä, olen tehnyt syntiä.

-Olen katsellut internetistä kuvamateriaalia katastrofeista, onnettomuuksista ja inhimillisestä hädästä sillä uteliaisuuteni vei voiton tahdonlujuudestani. Olen hämmentävän epäymmärryksen vallassa katsellut kuinka lempeällä kouralla kohtelet luotujasi. Olen saastuttanut mieleni sellaisilla maallisilla ajatuksilla kuin kaiken vähäpätöisyys ja sattumanvaraisuus. En voi käsittää kuinka sinä olet voinut antaa minun sortua tällaiseen agnostisuuteen tai miltei ateismiin. Törkyinen mieleni pitää sinua sadistisena hulluna, joka kaataa bensaa muurahaispesään muttei edes sytytä sitä tuleen vaan katselee kituvia muuraisia.

-Olen myös saastuttanut itseäni vastakkaista sukupuolta koskevilla ajatuksilla ja teoilla. Olen antautunut ihastusten, himon ja viettelysten valtaan ja uskotellut itselleni tämänkin olevan inhimillistä ja normaalia. Huomaathan, olen aina halunnut olla aivan tavallinen luotusi, keskinkertainen ja normaali. Olen liannut mieleni ajatuksilla biologisista luonnollisuuksista ja siitä, kuinka historiankirjoitus kertoo sinun munkkiesi, pappiesi ja muidenkin lähimpien ihmistesi toimineen vielä paljon härskimmin. Olen uskonut, että syvimmin uskovien käyttäytymismalli olisi sinun hyväksymäsi. Samalla olen ihmetellyt suurta vihaasi naisia kohtaan. Miksi olet luonut jotakin niin kaunista ja miellyttävää mutta samalla suureen syntiin viekottelevaa? Vai oliko kuitenkin niin, että loit ensin naisen, mutta koska et itsekään kyennyt käsittelemään tätä ylhäistä olentoa, teit sitten kiukuspäissäsi (tai vain päissäsi) meidät kärsimään kanssasi? Et muuten tainnut lainkaan luoda naista, ainakaan yksin. Veikkaanpa ettet olisi pystynyt siihen.

-Olen käyttäytynyt toisinaan suorasukaisesti, jopa harkitsemattomasti ja pahoittanut jonkun läheiseni mielen. Tämän olen tehnyt vain siitä syvästä uskosta, että haluat meidän pienten ihmisten olevan ainutlaatuisia ja palvelevan kokonaisuutta juuri sen yksittäisinä osina. Unohdin nöyryyskäskyn ja sen, ettei karitsa saa erota laumasta vaikka sillä olisikin kolme jalkaa ja oranssi turkki. Olen pahoillani, mutta yhä toisinaan uskon sinun syyllistyneen suunnitteluvirheeseen. Jos haluaisit meidän olevan kilttejä ja nöyriä, miksi olet antanut meille vapaan tahdon ja omia ajatuksia? Äläkä nyt syytä sitä kaveria jonka heitit alakertaan. Hänkin on sinun luomuksesi joten olet periaatteessa vastuussa hänenkin teoistaan. Hetkinen. Olet käsittääkseni periaatteessa vastuussa myös minun teoistani, kuten kaikkien muidenkin luotujesi. Miksi siis pyytäisin sinulta anteeksiantoa? Tämä on se kohta jota en ymmärrä, mutten jaksa edes yrittääkään.

-Olen kiroillut kuin merimies, tupakoinut kuin raksaäijä ja juopunut kuin poliitikko, vaikken osaisi seilata edes ulos satamasta tai rakentaa koirankoppia ja diplomatiankin kanssa on vähän niin ja näin.

Haluan aloittaa alusta. Haluan katua kaikkea millä olen sinua vastaan rikkonut, sovittaa syntini ja muuttua uudeksi ja puhtaaksi palvelijaksesi. Lupaan käyttäytyä siveämmin kuin pyhimyksesi Cepparello ja korrektimmin kuin paavisi (nimeä tähän kenet haluat). Lupaan myös lopettaa teologisen tiedekunnan kritisoimisen. Ehkäpä inhimillinen tieto kasvaa jonakin päivänä sellaisiin mittasuhteisiin että kykenemme ymmärtämään syvimmät ja pyhimmät aivoituksesi. Ehkä siihen tarvitaan vielä muutama tsunami, ydinkatastrofi, sota tai pandemia. Mutta mikäli emme edelleenkään osaa tulkita sinua oikein, pitää meidän luopua kaikista tulkintayrityksistä ja vaikkapa kieltää ne kokonaan. Sellainenkin toiminta näyttää takaavan rauhaisan ja onnellisen elämän.

Katumusharjoitukseni olkoon viisi Ave Mariaa (suosin Schubertin sävellystä) ja yksi kokoillan Sound of Music, jonka olet varmasti luonut pahimpiin rangaistustarkoituksiin. Tsemppiä sinne yläkertaan, tällaisia meistä nyt vaan tuli! Tjeu.