A, B, J & J ja ymmärryksen taso

Samalla kun annan Gebin ajatusten pyöriä luuppeina ja aiheuttaa päässäni uusia yhteyksiä ja versioita minuuden rakentumisesta ja itsen tiedostamisesta, olen jälleen alkanut tarkkailla kissojani. Yhteisen kielen puuttuessa on niin monta kysymystä.
-Tiedostaako kissa itsensä? Että ‘minä’ on eri kuin toinen?
-Toteuttaako kissa leikkiessään ‘vain’ yksinkertaisimpia viettejään vai onko siinä jotakin paljon sosiaalisempaa?
-Ymmärtääkö kissa leikin antaman mielihyvän myös toiselle osapuolelle?
-Osaako kissa ylipäätään ajatella toisen näkökulmasta – tämä on jo melkoinen abstraktio.

Kissat peuhaavat keskenään. Välillä ne nahistelevat, usein kuitenkin kisailevat ilman kynsiä, ja lopulta lepäävät kaikki neljä läjässä, toisiinsa kietoutuneina. Lämpöä hakevat tietysti, mutta kenties myös turvaa? Ne osoittavat mieltään, jos ruoka-aika menee ohi tai laatikko on siivoamatta. Nopeammat syömärit yrittävät ryövätä hitaampien ruokakupista hiukan ekstraa itselleen. Ne tekevät sitä salaa minulta, koska olen siitä torunut.

-Ymmärtääkö kissa omistussuhteen? Onko B:n ruoka B:n loppuun saakka, vai onko se J:n mielestä vapaata riistaa, jota B nyt vain sattuu syömään. A ei alennu varkaisiin, mutta J & J ovat aina valmiina B:n kupille kun ihmisen silmä välttää.
-Ymmärtääkö kissa syy-seuraussuhteet? Kokeeko kissa suurta vääryyttä jos sitä rangaistaan vanhemmasta rikkeestä?

Kissa eroaa koirasta suhteessaan omistajaansa. Vitsillä sanotaan, että koiralla on isäntä tai emäntä mutta kissoilla huoltojoukot. Kissan reviiri on sen koti, jossa nyt sattuu käymään toisinaan ihmisiäkin. Totuushan on se, että enemmän kissat kotona oleilevat kuin ihmiset, joten pitävätkö ne kotia omanaan? Voisiko edes kuvitella kissan osaavan hahmottaa kodin ensisijaisesti ihmisasumukseksi? Ei varmasti ja miksi pitäisikään, sehän on vain ihmisen ylimielisen asenteen luoma ajatus. Kissan ajatusten tulkinta on hankalaa sen vuoksi, että toisin kuin koiralla, kissalla on voimakas oma tahto. Kissa tekee usein kuten pyydetään, mutta toisinaan erittäin vastentahtoisesti ja joskus ei lainkaan. Tällainen käytös puoltaisi erittäin vahvaa tietoisuutta itsestä ja jopa jonkinlaista harkintaa ja päätöksentekoa. Toisaalta ei voida tietää, minkälainen ajatusprosessi kissan päässä käy. Eläimen inhmillistäminen on harhaanjohtavaa eikä ihminen kykene parhaalla tahdollaankaan ajattelemaan itseään eläimen asemaan. Mutta miksi kissa toimii kuten toimii? Miksi A ei tule ikinä syliin ja B puistelee päätään jo jos sitä yrittää silittää, mutta J & J vaativat päästä syliin ja viihtyvät siinä tuntikausia. Miksi B nukkuu mieluummin yksin patterin päällä ja A ihmisen vieressä peiton alla? Miksi kissalla on sellaisia henkilökohtaisia tapoja kuin sillä on? Tunnistaako se oman persoonallisuutensa suhteessa toisiin? Ajatteleeko kissa toisista hyvää tai pahaa? “Taas tuo J viskoo leluhiirtään ympäri olohuonetta. Minä ainakin lojun nyt tässä!” Onko niillä nimet toisilleen? Miten ne erottavat toisensa?
-Jos kissa tunnistaa emonsa / poikasensa, onko sillä nimet muille kissoille? Nimitykset? Abstraktiot? Vai tapahtuuko tunnistaminen joka kerta uudelleen hajukoodien ja käytöksen perusteella?

Kissa, kuten koirakin, reagoi myös ihmisen tunnetiloihin. Mitä kissa ajattelee iloisesta tai surullisesta ihmisestä? Kokeeko se empatiaa? Riehaantuuko se koska huoltojoukoillakin on hauskaa?

Haluan aloittaa empiiriset kokeet. Ensin täytyy löytää teoria ja koemetodit. Kirjastoon! Tsykologian osastolle!