With a little bit of bloomin' luck

The Lord above gave man an arm of iron
So he could do his job and never shirk.
The Lord gave man an arm of iron – but
With a little bit of luck, With a little bit of luck,
Someone else’ll do the blinkin’ work!

Alfred Doolittle on My Fair Ladyn uunoturhapuromainen työtä vieroksuva ja baarissa viihtyvä retku, joka on valmis vaikka myymäään tyttärensä muutamasta tuopista ja siitä, että saa hengailla kavereidensa kanssa. Miksi Alfred on positiivinen hahmo? Miksi Uuno on? Kertovatko he huumorin kautta jokaisen perimmäisestä salaisesta haaveesta: olla möllöttää vaan tekemättä mitään, vaikkapa pienessä hiprakassa koko ajan! Ei töitä, ei velvoitteita, ei rasittavaa arkea! Vain oleilua ystävien kanssa, laulua ja naurua, Veijo Esson baarin kulmapöydässä tai missä hyvänsä muualla paitsi työpaikalla.

Mikä soi? Hälytyskello? Mistä hälytetään? Luterilainen työmoraali se vain tuli kylään. Se huutaa kuin maksa konsanaan:”Työtä, työtä ja työtä, niska limassa, nöyrästi ja koko ajan.” Mutta entäpä jos on lahjakas? voimakas? tehokas? Aivan sama! Kunhan on nöyrä eikä kuvittele saavansa enempiä kuin muut, helpommalla kuin muut tai ainakaan eikä mitenkään muutenkaan!
Vaan jospa tänään onni potkaisisi…

The Lord above made man to help is neighbor,
No matter where, on land, or sea, or foam.
The Lord above made man to help his neighbor – but
With a little bit of luck, With a little bit of luck,
When he comes around you won’t be home!

PS. Kuuntelin eilen kuinka lahjakas, taitava, treenannut, kokenut, karismaattinen ja kaunis rocklaulajaneito antoi kyytiä vanhalle Purplelle. Hänellä ei ole omia biisejä, vakituista bändiä eikä levydiiliä. Yksikään levyttävä suomalainen rocklaulajatar ei uskaltaisi tämän neidin kanssa kilpailuasetelmaan, lopputulos olisi nöyryyttävä. Eilen oli paikalla myös tv-laulukisailijoita ja levy-yhtiöihmisiä. Minua hävetti kaikkien puolesta. Mutta toisaalta – ei kai kukaan kuvittele, että popmusiikkiuraa varten pitäisi oikeasti olla lahjakas, tai että “parhaimmat löydetään aina”.