Pari pikaista mesetysohjetta

Messenger on kiva väline. Se on nopea ja helppo tapa vaihtaa kuulumiset, vaihtaa pieniä tiedostoja tai kysyä jotain nopeaa. Mutta. Kun tuttavasi kirjautuu meseen, se ei automaattisesti tarkoita, että hänellä on aikaa ja halua ryhtyä heti kuulumistenvaihtoon. Se ei siis ole tilanne, joka olisi rinnastettavissa vaikkapa samaan (yleiseen) tilaan tulemisella. Moni käyttää meseä työasioissa tai pitää sitä päällä, jotta olisi tavoitettavissa jos jollakin on oikeasti kiire tai joku hätä.

Itse käytän konettani pääasiassa työasioissa, mutta myös opiskeluun liittyvissä tehtävissä. Muuna aikana saatan kirjoittaa omia kaunokirjallisia luomuksiani, säveltää tai tutkia tekstejä, tai kenties hoitaa johonkin eri harrastuksiini liittyviä tietokoneella tehtäviä asioita, kuten viestintää tai tapahtumien suunnittelua. En siis käytännössä ikinä ole koneellani toimettomana tai päämäärättömästi surffaamassa. Tästä voi suoraan päätellä sen, että aina, jos olen kirjautuneena meseen, teen samalla jotakin muuta, usein vielä tärkeää tai kiireistä, koska olen miltei aina myöhässä. Enkä usko kuuluvani vähemmistöön.

Mesen voi laittaa näyttämään varattua tai poissaolevaa tai vaikka päälläseisovaa, mutta se ei palvele tarkoitustaan silloin, kun ns. mesehäirikkö iskee. Mesehäirikkö ei nimittäin katso tilaa vaan ainoastaan sen, että toinen on kirjautuneena sisään, ja rynnistää sitten ryöstämään itselleen aikaa ja huomiota. Ok, ehkä häirikkö on turhan voimakas ilmaus. Mutta meseajattelematon on turhan hankala. Mesepöhkö? Meseseko?

Kuinka siis toimia?
Muistatteko, kun kännyköiden alkuaikoina (kaikilla) oli aina tapana aloittaa puhelu tiedustelemalla, onko toinen sopivassa paikassa? Kuinka kannettiin huolta siitä, ettei puhelu aiheuta toiselle ylimääräistä vaivaa tai keskeytä mitään tärkeämpää. (Ikävä kyllä nykyään monilla puhelu sivuuttaa konkreettisesti paikalla tapahtuvan, mutta tämä on jo toinen aihe)

Kun mesetät, toimi näin!
Lähetä viesti, jossa lukee vaikkapa vain “hei”.
Jos toinen vastaa heti, tarkoittaa se, että hänellä on ainakin aikaa nyt katsoa mitä asiaa sinulla on. Jatka vastauksen jälkeenkin kysymällä “onko kiire” tai “onko hetki aikaa”, mikäli uskot että mesettämisenne tulee kestämään useamman viestin verran. Mainitse myös jos “ei ole mitään erikoista, halusin vain höpöttää”. Mikäli sinulla on vain nopea kysymys, kirjoita se sitten heti vastauksen saatuasi. “Monta metriä sitä aitaa tarvittiinkaan?”

Jos tervehdykseen ei sopivan ajan kuluessa tule vastausta mutta tila on “online”, voit yhä koettaa kysyä “ootko siellä, onko kiire?”. Mikäli vastausta ei edelleenkään kuulu, kokeile myöhemmin uudestaan. Äläkä missään nimessä lähetä pitkiä viestejä tietämättä että toinen on valmis vastaanottamaan ne. Äläkä m-i-s-s-ä-ä-n nimessä viesti enää mitään sen jälkeen kun toinen on sanonut “nyt en ehdi, kiire”. Äläkä m-i-s-s-ä-ä-n n-i-m-e-s-s-ä ikimaailmassa käytä sitä herätys-toimintoa, ellei asiasi ole todella kiireinen ja tärkeä tai tiedät, että toinen on siirtynyt pois koneensa luota ja ehkä uppoutuneena johonkin äänekkääseen touhuun. Muuten se on ala-arvoista. Se on kuin läpsäyttäisi kasvoille ja sanoisi “hei, mä puhun sulle nyt!”

Ja vielä yksi asia.
Jos sinulla ei ole mitään asiaa, ei ole fiksua hyökätä tervehtimään mesekamua joka ikinen kerta kun tämä ilmaantuu linjoille tai itse kirjautuu. Meillä on jokaisella varmasti useita mesekavereita, ja jos jokaisen kanssa pitäisi päivittäin vaihtaa kuulumiset, ei juuri muuhun jäisi aikaa.

Eli hyvät meseystäväni: Arvostan sitä, että olette nopeasti tavoitettavissa ja yhteydenpito sujuu vaivattomasti ja voimme päivittäin huomata olevamme kaikki yhä olemassa ja kaikkea sitä. Mutta arvostan myös sitä, että kun kaikki käyttävät pientä hienovaraisuutta, ketään ei tarvitse blokata pois mesestä. Vaihdellaan toki kuulumisia jos sattuu olemaan aikaa, mutta vain pikaisesti ja mikäli edellisestä kerrasta on jo sopiva aika. Pidemmät kuulumistenvaihdot hoidetaan sähköpostilla. Se on sitä varten ja sitä voi lukea kun on aikaa. Vielä upeampaa olisi saada oikea kynällä paperille kirjoitettu kirje. Mutta sellainen on kai jo nykyaikana turhaa kuvittelua.

Tilannetaju.
Se se.