naurua, kevyttä

Kaarle-kuninkaan jahti on hauska! Miksei sitä ole esitetty kuin aikanaan 1850-luvulla, sitten jokusen kerran 1920-luvulla, lyhennettynä 1960-luvulla ja nyt tämän talven aikana? Librettohan on perusoopperaa mainiompi (ja sisältää valtaapitävistä kertovan oopperan peruselementit kuten romanssit ja juonittelut) ja musiikki viihdyttävää. Pacius on säveltänyt verdimäisiä riemufanfaareita, suomenruotsalaisia juomalauluja ja saksalaishenkistä marssimeininkiä. Olen noviisi oopperafanina mutta siitä viis, tämä oli mahtavaa! Moderni ohjaus toi librettoon ainakin vielä lisää huumoria. Harvoin olen nauranut tuolla tavalla oopperassa. Seurakin oli parasta mahdollista oopperaseuraa, piti sitten seurana olemisesta tai ei… (Oikeasti löysin taas sen ihmisen, jonka kanssa haluan oopperassa käydä.) Lisää tällaista!