korkealla, pilvien päällä

(27.1. n. klo 23)
Olen lentokoneessa matkalla Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen. Viikon aikana Suomessa on tullut talvi, yksi on kuollut (“vain” tuttu) ja toinen sairastunut (läheinen), joku on tylsistynyt ja joku taas viettänyt kenties elämänsä onnellisimpia päiviä. Sellaistahan tämä on, short life, blablablaa.

Eikä muuten tarvitse kysyä keltään, onko mitään tapahtunut kotomaassa. Nykymaailmassa uutisointi on nopeaa ja huonot uutiset tavoittavat pikaisesti vaikka missä maailman kolkassa. Eikä siellä muutenkaan koskaan mitään, aina sitä samaa. Täältä nyt kuitenkin tullaan, hurjaa vauhtia kohti Helsinki-Vantaata!

Ai mitä minä? Jaa-a. Taas hiukan tietäväisempänä maailman pienuudesta ja ihmisten paljoudesta, taas hiukan kokeneempana ja nöyrempänä. Muuten aivan sama. Tai no, ainakin miltei sama. Ymmärrän taas ranskaa hiukan paremmin. Puhumisen kynnys vain kasvoi reissun kuluessa. Kaksi Leblancia tarttui myös mukaan alkuperäiskielisinä, sekä Carla Brunin uusi levy, mutta se onkin yllättäen sävelletty englanninkieliseen runouteen. Carla Bruni. Tuo nainen saa minut heikoksi. Ettäs tiedätte. (ja vaikkette uskoisikaan, kuvan lisäksi tarvittiin ääni)

Oma internetkäyttäytyminen käy ilmi vasta kun on viikon ajan aina kiire ja verkko maksaa: seuraan päivittäin kolmea uutissivustoa, kolmea musiikkisivustoa ja muutamaa blogia. Viihdeuutisia en ikinä lue kiireessä. Pari omahyväisen itseriittoista blogia, joissa toisinaan mennään jopa mauttomasti henkilökohtaisuuksiin, olen poistanut kirjanmerkeistäni kokonaan. Ajatukset olivat kiinnostavia mutta tunnelma kuitenkin ratkaisee. Lisäksi tarkistan aina kaikki neljä (!) sähköpostiani ja ehkä sivuston ja keskustelupalstat.
Aivan kuin ketään kiinnostaisi.

Nyt muuten, arvoisa lukijani, olisi taas kerran hyvä hetki kysyä itseltä:”olisiko minulla
juuri nyt parempaa tekemistä kuin lukea tätä blogia?” I thought so, too.