On y va!

Käväisin eilen paikassa, jossa vaihteleva joukko mainioita ihmisiä on tavannut viihtyä kuluneen kahden vuoden aikana. Nyt siellä oli vain muutama puolituttu. C’est fini. Haikeus syntyy siitä kun tietää ettei jokin ikinä palaa. Tietysti aina tulee uuttakin, niinpä niin, mutta se tieto ei poista haikeutta.

Mutta kappas, uuttakin taas löytyi: Tietoverkko palautti yhteyden eteläisen Euroopan serkkuihin. (Alkaisiko tämä vähitellen riittää nyt kun minulla on blogi, Messenger, Skype, MySpace, YouTube ja kaikki Googlen herkut?) Ei, vaan suku on hyvä olla olemassa näinä aikoina kun ihmiset ja asiat saattavat katoilla yhtäkkiä kuin talvi Etelä-Suomesta.

Tänään suoriudun rästitöistä, huomenna pääsen hetkeksi Ranskan maisemiin: Nice, je suis prêt! Super!

Raportoin mikäli matkaohjelma sallii.