saatanallinen sanakirja

Suomen lehdistö valitsi kielemme kauneimpia sanoja.
Okapiru valitsee mielestään rumimmat.

tekotaiteellinen: “jollain tavoin teennäinen taiteellisessa ilmaisussaan” ts. esityksen taiteellinen substanssi ei olisi “aidosta” lähteestä vaan “tarkoitushakuinen”. Useimmiten ilmaus tarkoittaa sitä, ettei kokijalla ole keinoja arvioida teosta ja hän siksi pyrkii vähättelemään sitä. Käytettävä äärimmäisen harvoin ja yleensä arvioitava uudelleen sanaa käyttävän henkilön kompetenssi arvioida ylipäätään mitään. Ehkä rikollisin sana, kelvollinen käyttöympäristö on kovin vaikeasti arvioitavissa.

kirjaviisaus tai kirjanoppinut: henkilö, jonka tieto ja osaaminen ei perustu kantapään kautta opittuun kokemukseen vaan klassiseen sivistykseen ja teoreettiseen tutkimukseen. Yleensä käytetään negatiivisessa sävyssä, käyttäjänä ihminen jonka opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Ilmaukset levinneet huolestuttavalla tavalla valtalehdistöön yleisiksi käyttösanoiksi negatiivisine konnotaatioineen. Tyypillinen klise: “Kirjaviisas ei ymmärrä elämää.” Ei suositella käytettäväksi ikinä missään tilanteessa.

Lopuksi vielä rumimmat kliseiset, “tosiksi” muuntuneet sanonnat:
“Pitää olla huumoria.”
Miksi pitäisi? Pitääkö kaiken aina viihdyttää?
“suomalainen perusjuntti”
Nomen est omen.