valehtelija

sen minä ymmärrän
että voi pitää jostain radiopoppisbiisistä
kun sen kuulee muutaman kerran
ja siihen liittyy oikenlainen hetki
tai sitä kuuli silloin aikanaan
ja siihen liittyy muisto

senkin ymmärrän
että voi pitää jostain viihdemusiikista
tai lastenlaulusta
tai mainoksen renkutuksesta
tai tavaratalomuzakista
kun se on oikeassa paikassa
ja hetkessä
ja tilanteessa

ja sen vasta ymmärränkin
että voi pitää
taidemusiikista
hevistä
oopperasta
jazzista
progesta
kuoromusiikista
kansanmusiikista
sellaisesta
missä on ajatus tai tunne tai sielu tai kaikki

turhaa rokkia en ymmärrä
sellaista joka on olevinaan
muttei oikeasti sano mitään
sellaista jossa tuijotetaan “kai nyt hiffaat” ilmeellä
muttei ole mitään hiffattavaa

enkä sitä
miten jumalauta
joku on aikanaan muka pitänyt hevistä
muttei enää
sitä minä en saatana soikoon voi käsittää

metalli, sankaruus, taito ja voima,
miten niistä voi lakata pitämästä

eri asia on tietysti
jos niiden uljautta ei ole alun alkaenkaan ymmärtänyt

älkää valehdelko musiikista
se on niin kamalan teennäistä ja naurettavaa