Paikalla, käskystä!

Okapiru vaikeni hetkeksi sillä piti pohtia koko blogin olemusta. Havahduin siihen, että moni luki merkintöjäni ja ihmiset saattoivat kommentoidakin
niitä, verkossa tai kasvotusten. En ollut valmistautunut sellaiseen. Ajatella, että yksi blogi sai minulle “liikaa julkisuutta”.

Ennen verkkoaikaa yksityisyyden ja julkisuuden eo oli paljon selkeämpi. Nykyään jokainen voi olla julkisuudessa koko ajan eikä yksityistä ole oikeastaan
kuin se, mistä ei kerro kenellekään. Olen aina pohtinut yksityisyyttä. Nuorena seurustelin superjulkkiksen tyttären kanssa, ja opin nopeasti kuinka raadollista, ilkeämielistä ja loukkaavaa julkisuus voi äärimmillään olla. Sitten ajauduin itse hetkeksi “julkiseen ammattiin”. Käytän lainausmerkkejä sillä määritelmänä “julkinen ammatti” on milloin mikäkin, yleensä se, josta on sen käyttäjälle hyötyä. En ikinä halunnut “julkkikseksi” ja onneksi pääsin eroon tuosta ammatistakin. Nykyään joku tuntee minut nimeltä mutta harva oikeasti edes muistaa, mistä olin tuttu tai tietää mitä teen nyt. Ja niin on hyvä. Aion kyllä esiintyä ja julkaista sävellyksiäni ja kirjoituksiani, mutta seuraan muutaman esikuvani tyyliä suhteessa julkisuuteen: Yksityisyys ohittaa promoamisen tarpeen.

Vaan pohdittakoon yksityisyyttä ja julkisuutta myöhemmin lisää. Nyt kuuntelen Sibeliusta ja valmistaudun juhlimaan Suomen syntymäpäivää.

Ai mitä Okapiru teki marraskuun aikana?
Lopetti tupakoinnin, joutui kahteen onnettomuushumalaan, lopetti humalajuomisen, kehitteli projekteja, harrasti kulttuuria, luopui jostain ja oli itsepäinen muun suhteen.
Ja piti blogia. Toisaalla.
Ystäväni pyynnöstä (tai käskystä) tässä kaikki, olkaa hyvä:
_____OKAPIRUN MARRASKUU__________________

5. joulukuuta 2006
tämä on viimeinen krapula

”Kohtuuden ystäville sekoitan kolme maljaa: ensin tyhjennetään malja terveydelle, sitten toinen rakkaudelle ja nautinnolle ja kolmas rauhalliselle unelle. Kun tämä malja on juotu, viisaat vieraat lähtevät kotiin. Neljättä emme enää halua, se on väkivallan malja; viides tuo mellakoinnin, kuudes irstailun, seitsemäs mustan silmän, kahdeksas poliisin, yhdeksäs pahoinvoinnin ja kymmenes raivon ja esineiden rikkomisen.”
– Filosofi Eubolos (n. 375eKr.) –

posted by okapiru | 15:13

muistista ja päätöksistä

I forgot to remember to forget

Hyvä päätös on puoli voittoa. Se toinen puolikas saavutetaan kun muistetaan noudattaa päätöstä. Tupakoimattomuus on kahden viikon jälkeen jo helppoa.

Seuraavaksi lopetan humalajuomisen. Kyllä. En siis aio “kiertää korkkia kiinni” tai ryhtyä muuten absolutistiksi, olut ja viini kuuluvat yhä nautintoaineisiini. Mutta humalassa ette tätä miestä enää näe.

Jos 2005 oli henkilökohtaisten katastrofien vuosi, on 2006 ollut hidas palautuminen. Vuoden viimeiset kuukaudet tekivätkin sitten ihmeen.

Ja kuinka aion tästä selvitä? Itsepäisyyttäni.

posted by okapiru | 13:06

_________________________________________________________________________________

1. joulukuuta 2006
oboe, valssi ja tähtikengät

Richard Straussin Seitsemän hunnun tanssi on kuin musikaalin tanssikohtaus. Ai mutta sehän onkin, Salomesta. En tunne kyseistä oopperaa mutta on aina hyvä tietää, että maailmassa on loputtomiin luettavia kirjoja ja kuunneltavaa musiikkia.
Anni Haapaniemi liikehtii soittaessaan veikeästi. Osa lienee tulkintaa, osa liittyy äänen muodostukseen ja sointiin, kertoo oboistiystäväni. Straussin oboekonsertossa (D-duuri) on hauskoja juoksutuksia ja töitä myös huilistilla. Väliajalla glögiä ja pipari.
Sergei Rahmaninovin Sinfoniset tanssit op.45 veivät mukanaan. Erityisesti pidin toisesta, andante con moto (tempo di valse), osasta. Sen aikana ystäväni sanoi pohtineensa arkivelvoitteita. Loppu oli taas minun mielestäni tylsempi. Sitä ystäväni kehui. On hyvä muistaa ihmisten erilaiset mieltymykset, maut ja subjektiiviset kokemukset. Ja on hyvä myös muistaa Finlandia-talon olemassaolo. Vaikka ystäväni akustiikkaa moittikin. Saisikohan sieltä vaikka treenikämpän kun musiikkitalo on valmistunut?

Tavastialla oli Love Recordsin juhlakonsertti. Päätin rikkoa sääntöäni heti tämän kerran. Toinen ystäväni nimittäin kehui kovasti edellisiltaista konserttia. Njaa njoo. Timo Kämäräinen on loistava kitaristi ja alun iloittelu Dave Lindholmin kanssa sai hymyn huulille. Sen sijaan muutamakin taiteilija voisi opetella edes yhden (!) kappaleen sanat ulkoa. Sinua sinua rakastan lunttilapusta? Voi hyvä tavaton. Eero Raittinen oli mainio, mutta minun iltani kruunasi Hurmerinnan pariskunta. Maarit soitti miniflyygeliä ja lauloi Lainaa vaan. Jalassa tähtikengät. Ääni kuin yön lempeys. Tulkinnassa myös oma kokemus. Oliko nuori neiti Hurmerinta paikalla? Ääh, lienee kuullut äitinsä laulavan aivan riittävän monta kertaa. Kiitos Love.

Vaan siirtykäämme taas muisteloista seuraavaan.

think for yourself you know what you need in this life
see for yourself and feel your soul come alive tonight
here in the moment we share, trembling between the worlds we stare
out at starlight enshrined, veiled like diamonds in..

…time can be the answer, take a chance, lose it all
it’s a simple mistake to make to create love and to fall
so rise and be your master you don’t need to be a slave
of memory ensnared in a web, in a cage

i have found my way to fly free from the constraints of time
i have soared through the sky seen life far below in mind
breathed in truth, love, serene, sailed on OCEANS OF BELIEF
searched and found life inside, we’re not just a moment in time…

….can be the answer, take a chance lose it all
it’s a simple mistake to make to create love and to fall
so rise and be your master you don’t need to be a slave
of memory ensnared in a web, in a cage
(Anathema: A Simple Mistake)

posted by okapiru | 11:03

_________________________________________________________________________________

30. marraskuuta 2006
Tyyni ylpeys

Kuinka hedonisti kesytetään?
Kehutaan sen omaa päättäväisyyttä.
Mikä siinä saattaa olla hintana?
Se uskoo kehut eikä enää tarvitse muiden apua.
Haha.

Miksi muuten kukaan käyttäisi nikotiinivalmistetta?
Eikö tupakoinnin lopettamisessa ole nimenomaan tarkoitus päästä
eroon nikotiiniriippuvuudesta?

Koko tupakointi käväisee mielessä ehkä kerran tunnissa.
Muu aika sujuu mielekkäämpien aiheiden parissa.

posted by okapiru | 11:41

_________________________________________________________________________________

29. marraskuuta 2006
Aristoteles, nokkahuilu ja orkidea

Olen kiitollinen hänelle, joka osasi kanavoida voimavarani oikeaan toimintaan.
Ja yhdellä ainoalla sanalla!
Itsepäisyys.

Itsepäisyys.

Olen maistellut sanaa kohta viikon.
Siinä on itse. Ego. Oman tajunnan keskipiste.
Siinä on pää. Capo. Päättäväisyys.
Toki sanaan liittyy assosiaatioita jääräpäisyyteen tai piittaamattomuuteen,
mutta ovatko ne väistämättä negatiivisia arvoja? Onko solidaarisuutemme vienyt
meidät niin pitkälle ettemme huomaa enää arvostaa itseämme ja omia tarpeitamme tai
ajatuksiamme? Onko itse aina väärässä ja toissijainen? Onko omien ajatustensa kuunteleminen väistämättä välinpitämätöntä hedonismia?

Olen tullut siihen tulokseen että itsepäisyys on vain ja ainoastaan hyve.
Historia kunnioittaa niitä, jotka pitivät pintansa.
Niitä, jotka uskoivat asiaansa.
Niitä, joita eivät maailman tuulet heiluttaneet.

Kiitos siis ystäväni tästä.

Itsepäisyyttäni muutan maailmaa.
Toteutumattomat projektit, ryhdistäytyminen siinä ja tässä ja tuossa,
kaikki mihin olen uskonut olevani liian voimaton, masentunut, epäonninen,
surkea tai saamaton… ..itsepäisyys kumoaa virheellisen uskon.

Ja uskonko ihmisen syntyessään olevan tabula rasa, jonka kulttuuriset vaikutteet muokkaavat sellaiseksi kuin on? En tietenkään. Taas luonnontieteilijät ymmärsivät ajatukseni liian kärkevästi. Uskon vain ettei kukaan voi syntyessään olla kuin aihio siitä kulttuurisesta hahmosta joka tulee olemaan. Äh, se siitä. Yksi muutoksen kohteista on kommunikaation tyyli. Kärkevyys ei vie asiaa perille ja nyt taidan nostaa asian diskurssin yläpuolelle. Tämä koskee jopa uskontokeskusteluja. Fundamentalisteihin vedän sentään rajan.

Aristoteleen runousoppi johdattakoon minua hetken kunnes koen katharsikseni konventioiden murtuessa. Olen vielä hauras nokkahuilun sointi talvisessa tuulessa mutta ikkunalaudalla orkidea kukkii taas. Se ei ehkä tiedä että on marraskuu. Tai sitten se on vain itsepäinen.

Okapiru kumartaa syvään.

posted by okapiru | 11:07

_________________________________________________________________________________

25. marraskuuta 2006
I’ve had it, I quit!

Tiedän, että usea samanaikainen muutos voi olla pahasta,
mutta otetaan riski. Koska olen itsepäinen.

Kuitti kertoo, että olen syönyt aamuyöllä roskaruokaa.
En muista syömisestä mitään, joten minun on vaikea arvioida
vastasiko sapuskan laatu hintaansa. Miksi? Mikä on se riivattu voima,
joka pitää baarissa tappiin saakka ja koko ajan uusi lasi kädessä?
Oliko meillä hauskaa? Oli kuulemma.

Alustin klo 21 jälkeistä ulkonaliikkuumiskieltoa jo hetki sitten, mutta nyt se
astuu voimaan. Ainoa poikkeus on työ. Ainoa. Miten tämä selitetään sitten kaikille niille ystäville, joita näkee harvoin tai joilla on ikävä tai jotka muuten vaan haluavat turista tuopin ääressä tai joilla on tärkeää kerrottavaa tai synttärit tai valmistujaiset tai vaikka vittu silmätulehdus? Helposti:”En valitettavasti tule. Ainoa ravintola jossa käyn on ruokaravintola ja sellaisiinkin menen päiväsaikaan.” Ai niin, nythän on vielä oivallinen lisäsyy, jos sellaista tarvitsee:”Olen lopettanut tupakoinnin, välttelen kovin savuisia paikkoja.” Ja vielä:”Herään nykyään todella aikaisin.”

Jep.
Ja miten? No sillä kuuluisalla itsepäisyydellä.
Anteeksi vaan kaikki baarikamut, saatte nyt opetella tulemaan toimeen ilman minua.
Hei hei.

Pitääpä vielä heti tarkentaa sääntöjä:
Sallittujen listalla ovat siis ruokaravintolat ja nekin ainoastaan kun mennään syömään eikä mielellään klo 21 jälkeen. Kellonajasta voi lipsua jos ryhmä sitä vaatii. Sallittuja ovat myöskin kahvilat tai kahvila-baarit mikäli niihin mennään nauttimaan kahvi tai tee. Tämä tapahtuu ainoastaan päiväsaikaan.
Jos joku haluaa tavata illalla, pitää kyläillä.
Kaikenlaiset muut anniskelutilat,seurusteluravintolat, baarit, pubit, keikka-, tanssi- tai karaokepaikat ovat kiellettyjä paitsi niinä iltoina kun siellä ollaan töissä. Vaikka Tavastialla soittaisi Beatles. Vaikka Rocksissa olisi Carla Bruni alasti keikalla. Vaikka aivan mitä hyvänsä. Piste. Ja tämä kestää mihin saakka? No, otetaan aluksi tuollainen kolmen kuukauden kuuri. Katsellaan sitten helmikuussa uudelleen, siinä omien synttäreiden korvilla.

Ai niin, 9.12. olis myös yhdet synttärit…..mutta minähän olen siellä töissä!

posted by okapiru | 14:12

_________________________________________________________________________________

24. marraskuuta 2006
Neljäs päivä

Hermostuttaako? Ehkä ihan vähän. Mutta niinhän silloinkin toisinaan, kun tupakoi. Tekeekö mieli sauhutella? Ei. Ei lainkaan. Ihmeellistä. Eilen oli laulukeikka ja kaljanjuominkia. Ehkä juuri sillä sekunnilla kun tuli alas lavalta, olisi voinut sytyttää tupakin. Mutta enpä sytyttänyt. Kun on kerran päätetty.

Ystäväni loi minuun vielä lisää itseluottamusta, kun kysyin, uskooko hän että onnistun tässä.
“Sä oot niin itsepäinen.”
Se voi siis joskus olla ihan hyväkin asia.

posted by okapiru | 15:36

_________________________________________________________________________________

22. marraskuuta 2006
Ensimmäinen päivä

Humalluin nopeasti ja liikaa.
En muista kotiin tulemisesta mitään.
Tupakka ei kuitenkaan maistu suussa tai haise sormissa.
Taisin onnistua.

Olo on epästabiili.

posted by okapiru | 12:30

_________________________________________________________________________________

21. marraskuuta 2006
Ihmiskoe

Muutama tunti edellisen merkinnän jälkeen.
Hiukan hermostuttaa. Olen lähinnä soittanut kitaraa ja keskittynyt
hengittelemään. Moni asiaa haisee jo tavallista voimakkaammin.
Ja sieraimissa tuoksuu veri. Hiukan särkee takaraivosta. Vatsa ei vielä
ole sekaisin. Syljeneritys on todella voimakasta. Aion juoda olutta illalla.
Se on parempi tehdä heti eikä vasta viikonloppuna jolloin voi keksiä tekosyitä.
Ja nyt eivät tekosyyt auta. En nimittäin lakkoile itselleni vaan kertoakseni muille mitä tapahtuu, päivä päivältä.

posted by okapiru | 17:46

No smoking

Nyt se alkoi. Tupakkalakko.
Miksi en puhu lopettamisesta?
En halua erota rakkaasta ystävästäni.
Rakas ystäväni on kuitenkin 16-vuotisen suhteemme
aikana käynyt röyhkeästi keuhkoilleni ja äänihuulilleni.

Nyt haluan kokeilla, miltä tuntuu laulaminen ja hengittäminen
ilman tupakointia.

Mikäli koko joulukuu on yhtä helvettiä,
aloitan tupakoinnin taas 1. tammikuuta.

Saattaa tulla kiukkuisia blogimerkintöjä lähitulevaisuudessa…

posted by okapiru | 13:56

_________________________________________________________________________________

17. marraskuuta 2006
Toiset kuusi sanaa

Kun soittaa Ipodilla vanhan heavyrockyhtyeen nimikkokappaleen samannimiseltä levyltä, on näytöllä maaginen ja synkkä kuusisanainen teos:

Black Sabbath
Black Sabbath
Black Sabbath

posted by okapiru | 17:57

_________________________________________________________________________________

16. marraskuuta 2006
Kuusi sanaa

“For sale: baby shoes, never worn.”

Tämä on Hemingwayn kuuden sanan mittainen novelli. Oliko Hemingway visionääri?
Tajusiko hän, ettei tulevaisuuden ihminen välttämättä ehdi tai osaa keskittyä
kirjaan, jossa on useampia sivuja? Wired-lehti pyysi tunnettuja kauhu-, scifi, ja fantasia-kirjailijoita kirjoittamaan oman kuuden sanan tarinansa. Tuloksia voi lukea tällä sivulla: http://wired.com/wired/archive/14.11/sixwords.html

Minkälainen olisi Okapirun kuuden sanan novelli torstaina 16. marraskuuta 2006?

“Vielä kun jaksaisit oppia ripustamaan pyykit!”

posted by okapiru | 12:42

_________________________________________________________________________________

14. marraskuuta 2006
Puhelin

En hukannut sitä.
Tiedän täsmälleen missä se on.
Lukkojen takana treenikämpällä Atomitiellä Valimossa.
Saan sen takaisin kenties vasta huomenna keskiviikkona,
mutten oikeastaan tiedä kaipaanko sitä enää. Sunnuntai-iltana olin hetken huolissani,
eilen hankin pari numeroa ja sovin tapaamisen täsmälliseen aikaan. Onnistuin,
perinteisellä lankapuhelimella.

Mikä rauha ja seesteisyys ilman piipityskonetta!
Mikä vapaus ja itsenäisyys kun ei ole saavutettavissa!
Mikä itsenäisyys ja jumalainen omapäätösvalta kun ei ole tavoitettavissa!

Onkohan joku lähettänyt tärkeän viestin?
Olikohan viesti kiireinen?
Mitähän olen menettänyt lopullisesti?
Ainakin olen taas oppinut jotain: Tästedes vietetään puhelimettomia hetkiä, tunteja, iltoja, kenties päiviä tai viikonloppuja!

Hitto, miten hienoa!

posted by okapiru | 09:01

_________________________________________________________________________________

10. marraskuuta 2006
Suomesta ja Italiasta

Eniten Suomea ja Italiaa yhdistää kenties yllättäenkin musiikki. Molemmissa maissa oli 1970-luvulla vahva progebuumi, ja samalla kun nykypäivän diggarit vaalivat alkuperäisiä Love-vinyyleitään ja latailevat puhelimiensa soittoääniksi Pressaa ja Wiguja, Premiata Forneria Marconin, Le Ormen ja muiden italopartojen uudelleenjulkaisut tekevät kauppaa verkossa sekä erikoismyymälöiden tiskeillä.

Niin, ja syödäänhän täälläkin pizzaa. Tosin meikäläisittäin siinä on ananasta.
“Ananasta! Yhtä hyvin voisitte laittaa pizzaanne banaania!”

posted by okapiru | 14:36

_________________________________________________________________________________

7. marraskuuta 2006
Tacet

Odi et amo. Quare id faciam, fortasse requiris.
Nescio, sed fieri sentio et excrucior.
(Caius Valerius Catullus, 87 a.C. – 54 a.C.)

posted by okapiru | 13:21

______OKAPIRUN MARRASKUU___________________________