Puhelin

En hukannut sitä.
Tiedän täsmälleen missä se on.
Lukkojen takana treenikämpällä Atomitiellä Valimossa.
Saan sen takaisin kenties vasta huomenna keskiviikkona,
mutten oikeastaan tiedä kaipaanko sitä enää. Sunnuntai-iltana olin hetken huolissani,
eilen hankin pari numeroa ja sovin tapaamisen täsmälliseen aikaan. Onnistuin,
perinteisellä lankapuhelimella.

Mikä rauha ja seesteisyys ilman piipityskonetta!
Mikä vapaus ja itsenäisyys kun ei ole saavutettavissa!
Mikä itsenäisyys ja jumalainen omapäätösvalta kun ei ole tavoitettavissa!

Onkohan joku lähettänyt tärkeän viestin?
Olikohan viesti kiireinen?
Mitähän olen menettänyt lopullisesti?
Ainakin olen taas oppinut jotain: Tästedes vietetään puhelittomia hetkiä, tunteja, iltoja, kenties päiviä tai viikonloppuja!

Hitto, miten hienoa!