Okapirun visio

Olen nähnyt tulevaisuuden.
Se on täällä pian. Tai me siellä.

Huomioitavaa: ‘Kaikki’ merkitsee tässä länsimaisittain
eläviä ihmisiä, joilla on varaa ja mahdollisuus teknologisiin
laitteisiin. Eriarvoisuus lisääntynee siis jälleen roimasti.

1. Kaikenlainen sisältö on multimediadataa,
ja se pitää sisällään kaiken maailmasta taltioidun
kuvan, äänen ja tekstin.
2. Kaikki sisältö on verkossa kaikkien saatavilla ilmaiseksi.
3. Kaikilla on jatkuva ja ilmainen pääsy verkkoon.

Tämä ei ole utopia. Tämä on nyt jo tapahtumassa.

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Kun ääni tai kuva taltioidaan
digitaaliseen muotoon, se on siirrettävissä verkkoon. Kirjallisuutta
on jo verkossa laajalti, ahkerat skannaajat siirtävät sinne koko ajan
taideaarteita. Muistakaa myös Google Earth, sisältö, jollaisesta aiemmin vain
haaveilimme.

Kohta 2 on nykyisittäin ajateltuna kimurantti. Elämme
materiaalittoman omaisuuden oikeuksien hallinnan murrosaikaa.
Moraalinen oikeus teokseen on tietysti aina tekijällään,
mutta kuka omistaa joukon bittejä, etenkin kun joukko on loputtomiin
kopioitavissa? Entä kuka asetetaan syytteeseen, kun miljoona ihmistä
kopioi “laittoman” tallenteen itselleen? Uskon, että hyökyaaltoilmiö
pakottaa väistämättä siihen, ettei kukaan enää voi valvoa kerran verkkoon
livahtaneen sisällön käyttöä. Toisin sanoen kaikki, mitä verkkoon menee,
on kaikkien ilmaseksi saatavilla.

Kohta 3 on varmasti mahdollista pian. Nyt meillä on kirjastopalvelut ja kaupungin
ilmaisia langattomia verkkoja. Kyse on muutamasta pienestä askeleesta.

Mitä tästä seuraa?

Voimme hyvästellä seuraavat alat sellaisina kuin ne nyt tunnemme:
Puhelinoperaattorit, levy-yhtiöt, radioasemat, tv-asemat. Noin alkajaisiksi.
Tuottajuus joutuu kriisiin: Kuka valvoo julkaisujen laatua?
(Valvooko sitä joku nyt?)
Entä mitä tapahtuu ihmiselle?
Mitä tapahtuu sille ihmiselle, joka ei enää kaiken
maailmassa olevan informaation seasta löydä mitään? Löytääkö edes itseään?

Hukka meidät perii. Senkin insinöörit.