Oodi ystäville

Alkusyksyn kiire nosti esiin jokseenkin negatiivisia aiheita.
Ollaanpa hetki positiviisia tässäkin blogissa.
Aloitetaan ystävistä.

Kiitos siitä, että haluatte olla läsnä ja jaksatte
alituiseen ymmärtää hajamielisyyttäni, äkkivääriä
kiukunpuuskiani, kärkeviä mielipiteitäni, aina oikeassa olemistani,
muka-elitismiäni, joskus huonoa käytöstä kuningas alkoholin vaikutuksen alaisena ja
nopeita liikkeitä asian jos toisenkin suhteen.
Olette supersankareita.

Pyrin toki näyttämään arvostukseni päivittäin käytännössäkin,
mutta sitä on sellainen kuin on… kuten nyt tällainen tärkeilevä
tempperamenttinen huuhaa.

Mutta olenhan usein ihan kivakin ja joskus jopa hyvää seuraa?