yleinen vs. yksityinen

Olen ollut kamalan huolissani yleiseksi idiotismiksi kutsumani ilmiön lisääntymisestä. Yleinen idiotismi pulpahtelee milloin mistäkin, yleensä välinpitämättömyytenä, tietämättömyytenä tai kiinnostuksen puutteena. Nyt tuntuu, että kannattaisi olla enemmän huolissaan yksityisestä idiotismista, vaikkapa ihan omastaan.
(kuuluko tällaiseen laittaa hymiöitä?)

Tahto ja kompetenssi eivät aina kulje käsi kädessä, ja inhimillisyyttään (tai eläimellisyyttään?) tulee toisinaan aiheutettua idiotismia. Huonoa käytöstä. Harkitsemattomia sanoja. Vääriä tekoja. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä paljon tärkeämpää pohdittavaa kuin että “taas se kundi oli täys ääliö!” Olen silti pahoillani.

Lähden lomalle.