Surprise! You're dead!

Surprise! you’re dead!
Ha ha! open your eyes
See the world as it used to be when you used to be in it
When you were alive and when you were in love
And when I took it from you!

Taas kiireinen (ja krapulainen) päivä, jollaisina on aina mukava hetken pohtia pahuuden paradoksia.

Semanttisesti hyvä-paha-kahtiajako on melko mustavalkoinen. Hyvä on leimallisesti positiivinen ominaisuus, asia, joka on toivottava. Hyvyys on ihmisen ominaisuutena rinnastettavissa kiltteyteen, solidaarisuuteen, muiden huomioimiseen, toisista välittämiseen. Pahuus olisi sitten kaiken peilikuva.

Ongelmallista onkin se, kun käsitteet menevät ristiin. Jos joku tekee mielestään hyvää, mutta aiheuttaakin toiselle pahaa, oliko teko hyvä vai paha?
Jos joku nauttii pahanteosta, onko teko sittenkin edes osittain hyvä?

Niin, toisaalta, onko yksilön mielihyvä ylipäätään tavoittelemisen arvoinen asia? Äh, tämä raide johtaa kohti motiivi-aihetta, jonka lopputulos on aina se, ettei missään ole mitään mieltä ja ainoa olemassaolon syy on lisääntyminen, mikä taas on typerin vastaus siihen kysymykseen.

Saatananpalvojat ovat huvittavaa joukkoa, koska he vesittävät oman jumalansa palvomalla sitä. Eihän sielunvihollisesta VOI pitää, koska silloin se EI ENÄÄ OLISI sielunvihollinen. Homma on vähän sama kuin se, onko metalli tr00 vai ei. (ja tähän kaiketi kuuluisi taas hymiö)

Eli jos Markus pitää Saatanasta ja se on Saatanalle ihan ok, ei Saatana olekaan kovin paha. Ollakseen Saatana, Saatanan tulisi ensimmäisenä listiä kaikki ne ääliöt, jotka häntä palvovat.

It’s not over yet
You don’t remember?
I won’t let you forget
The hatred I bestowed
Upon your neck with a fatal blow
From my teeth and my tongue
I’ve drank and swallowed, but it’s just begun
Now you are mine
I’ll keep killing you until the end of time

Nyt pitää tietysti unohtaa hyvä-paha-jako kaikenlaisessa subjektiivisessa arvioinnissa, kuten onko ruoka esim. hyvää tai pahaa. Hyvää ja pahaa tulee käsitellä absoluuttisina arvoina. “Tiskaan ystäväni astiat, olen hyvä.” tai “Rikon ystäväni astiat, olen paha.” Mutta jos astioiden rikkominen johtaakin johonkin hyvään lopputulokseen, on paha teko ja pahuus itsessään epäonnistunut.

Äh, huonoja esimerkkejä. Ajatus on olemassa mutta juuri ja juuri tavoittamattomissa. Yritän ehkä myöhemmin paremmalla onnella.

Surprise! you’re dead!
Guess what?
It never ends…
The pain, the torment and torture, profanity
Nausea, suffering, perversion, calamity
You can’t get away