Ymmärrä nauttia

Otsikko on naivi mutta totta.
Se konkretisoituu taas kesken (ehkä jällleen) tähänastisen elämäni kiireisimmän kesän. Miksi kiire? Miksi koko ajan pitää ja täytyy ja on pakko ehtiä? Koska haluan.
Deduktio:
Jos haluan jotain, nautin siitä.
Tekemisestä tulee siis pitää, muuten se on turhaa.
Nyt sivuutan täysin yhteiskunnan vaatiman rahan ansaitsemisen. Paskat, vuokraan ja ruokailuun minulla riittäisi rahaa, vaikka tekisin vain puolet nykyisestä.
Ja muu on epäoleellista. Viihdyin hyvin vanhoissa rikkinäisissä farkuissani. Nyt ostin kuitenkin uudet koska se sattui olemaan mahdollista. Samalla koin kenties sen kutkuttavan shoppailun himon, jonka riivaama naissukupuolen on aina oletettu olevan. Pyh. Eilen farkut, huomenna taas vain ruokaa ja tupakkaa.

Kadotin kaikenväriset langat.

Niin.
Teen asioita, koska ne on tehtävä nyt, ja siitä tekemisestä nautin. Yksinkertaista. Eikä kuitenkaan mitään sellaista, mitä evoluutiopsykologit (tämänhetkinen kirosanani) voisivat mitenkään selittää.

Kerronpa teille hiukan evoluutiopsykologiasta:
Evoluutiopsykologi selittää kaiken käytöksen lajityypin säilymisen kannalta. Hänen mukaansa kannamme geeneissämme kaikkien esi-isiemme selviytymistaistelua, ja siksi meille pitäisi olla valikoitunut jo mahdottoman suurta selviytymisprosenttia ennustavat ominaisuudet.

Evoluutiopsykologi on hiukan kuin fundamentalistiuskovaisen äärivastakohta, tiedättekö, kun mahdollisimman kaukaiset päädyt alkavat lähestyä toisiaan.
Evoluutiopsykologi selittää elämän ainoaksi tarkoitukseksi lisääntymisen – muu on yhdentekevää. Fundamentalisti taas uhraa elämänsä siihen, että pääsee lähemmäs jumalaansa, viimeistään uskomassaan tuonpuoleisessa. Kumpikin heistä unohtaa elää – ja viihtyä eläessään.

Normihumanisti (sic) ei ikinä voisi adoptoida kummankaan ideologiaa. Kuinka evoluutiopsykologi selittää sen, jos joku ei kerta kaikkiaan halua lisääntyä, tai jos jollakin on lisääntymisen ohella paljon mielekkäämpääkin tekemistä elässään? Entä miten fundamentalisti kokee sen, että joku ei ole tuon taivaallisen (!) kinnostunut hänet jumalastaan, vaan kirjoittaa mieluummin vaikka runoja?

Äh, aivan sama. En oikeastaan halua ikinä joutua väittelyyn kummankaan ääritahon kanssa. Yhtä vaarallista kuin joutua väittelemään skandaalitoimitajan kanssa, joka taas edustaa minulle kaikista alinta kastia.

Miksi kirjoitelen aikani kuluksi tällaisia? No, nautin siitä, että joskus irralliset ajatukset jäsentyvät selkeäksi tekstiksi. Aina (kuten tällä kertaa) niin ei käy. Seuraavaksi töitä, hop hop.