Hyvää makua ja tyyliseikkoja

Eilen tv:ssä keskusteltiin taas väkivaltaa ja seksiä tihkuvien lööppien vaarallisuudesta lapsille. Vastapuolella Iltalehden kömpelöilmauksinen “uutisoinnin” puolustaja kiteytti olemuksellaan ongelman ytimen – asian, johon keskustelussa ei päästy: Ajan henki, zeitgeist, on välinpitämättömyys ja tyylittömyys kaupallisuuden nimissä. Iltalehden edustaja ei saanut sanotuksi sitä, minkä jokainen ajatteleva ihminen kuitenkin ymmärtää: Lööppi myy! Roisius myy! Huono maku myy! Aina voimme keriä vyyhden takaisin samaan lähtöpisteeseen: Kun minkäänlaisia tapoja ei enää tunneta, on aina pyrittävä “rankempaan” ilmaisuun. Nykyajan normi on entisajan kauhistus.

Keskustelussa mainittiin mm. ettei “kymmenen vuotta siten olisi voitu kuvitella tällaista lööppiä”, että “lööppi on toimituksellista materiaalia, ei myyntimainos” ja että rikostilastot ovat pysyneet samoina,mutta niistä uutisointi lisääntynyt. Kaikki tämä kertoo mielestäni samaa asiaa: rankempi myy paremmin.

Osittain syy voi olla myös populaarikulttuurin: rankempi my paremmin myös musiikissa, elokuvissa ja peleissä. Mutta eikö populaarikulttuuri vain heijasta kulttuuria yleisesti? Tuskin rokkia voi syyttää siitä, ettei uutistoimittaja erota markkinahurmoksessaan tiedonvälitystä puhtaasta provokaatiosta. Lööpillähän provosoidaan asiakas lukemaan lehti.

Olen kyllästynyt aikaa sitten viihdejournalismiin ja siitä puhumiseenkin. Nyt se vain pulpahti taas esiin tavalla, joka kiteyttää tämän ajan surkean luonteen. Missä ovat hyvät tavat? Missä on kohteliaisuus ja häveliäisyys? Missä on maine, missä kunnia? Ei ainakaan medialla. Onko vallan vahtikoiralla vesikauhu?

Ja vielä: Kaksinaismoralismia ei ole kirjoittaa Herra X:stä siloiteltua juttua, vaikka hän olisi hairahtunut perheväkivaltaan. Kaksinaismoralismia on revitellä Herra X:llä ja laittaa hänet antamaan kasvot perheväkivallalle, jota kuitenkin harjoitavat tuhannet Herra X:n tapaiset, “tavalliset” ihmiset. Ihminen tekee valintoja ja virheitä. Ei ole kenenkään edun mukaista “kauhistella” sitä, kun Missi Y käytti huumeita. Tärkeämpää olisi uutisoida kaikista niistä Missi Y:n kohtalotovereista, jotka eivät tiedä, kuinka ongelmasta pääsisi eroon.

Ja kyllä, pieni lapsi ei koe oloaan turvalliseksi, jos hän juuri lukemaan oppineena joutuu tavaamaan lauseita, joissa isä ja äiti tappavat lapsiaan. Isä ja äiti ovat koko lapsen perusturvan maamerkit, pyhät sanat. Niihin ei tulisi liittää turvattomuutta aiheuttavia mielleyhtymiä ennen kuin lapsi on valmis kohtaamaan maailman pahuuden.

Ennen nukkumista luin käytöskirjaa.
Haluan itselleni paremmat tavat ja hiukan tyyliä.
Toivottavasti joku muukin haluaa.