niin monta laulua, niin monta laulajaa

Bloomfield kirjoitti 1930-luvulla kieliopin, josta koetti derivoida semantiikan kokonaan pois. Hänen mielestään merkitysten tutkiminen oli turhaa ja kaiken lisäksi ihmisälyn saavuttamattomissa. Tänään pidin Bloomfieldin Languagesta esitelmän, jonka merkitys jäi itselleni hiukan epäselväksi. Tarkoitus oli kai osoittaa innokkaan mutta kovin intuitiivisesti tehdyn työn heikkouksia tieteellisessä mielessä. Ainakin moni hymyili luokassa.

Typerä e-music-mainoskampanja halusi lahjoittaa minulle 100 uutta biisiä. Kiitosta vaan. Latasin kaikki puuttuvat Opethit, Dillinger Escape Plania,Puccinia, Vivaldia ja Beethovenia.

Sen sijaan Hevikaratessa on tänään ensi kertaa karsittu lista. Sokeripotaska siivottiin pois. Pari erinomaisen mukavaa laulettavaa biisiä lähti samalla, mutta aina ei voi.. ..edes Hevikaratessa.

Huomenna teen (toivottavasti) viimeisen pakkopullalta maistuvan tenttini, fonologian ja morfologian jatkokurssin. Täytän myös vuosia. Saatan juoda oluen.

My words fly up,
my thougths remain below.
Words without thought
never to heaven go. (S)