Nostalgiahoitoa

Latasin ihmeellisestä verkosta uusia pelejä C64-emulaattoriini. Latasin myös Super Nintendo -emulaattorin ja pelejä. Speak&Spell-emulaattorin ohella omistan useita Nintendon Game&Watch-emulaattoreita. Niitä sellaisia elektroniikkapelejä, joita 80-luvulla pelailtiin koulussa välitunneilla. Colecovision-emulaattorilla puolestaan voi pelata niitä pelejä, joita oli kolikkoautomaateissa Ruotsin-laivoilla. Pisteeksi i:n päälle hankin Mattel Intellivision -emulaattorin ja kaikki (!) siihen ikinä tehdyt 198 peliä.

Keskellä pahinta stressiä hetki emuloidussa lapsuudessa antaa taas hyvän boren päälle. Lisäksi ostin (verensokeria varten vai nostalgiasyistä?) Mars-patukan. Niitä söin viimeksi lapsena. Se ei ollut emuloitu, vaan maistui aivan samalta kuin 80-luvulla.

Erona 80-lukuun on se, että nyt en ole lapsi, vaan aikuinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaan juuri siloin kun huvittaa ja niin paljon kuin huvittaa, ja syön omalla rahalla ostamaani suklaatakin vaikka kilotolkulla päivittäin! Ah, tätä aikuisuuden tuomaa vapautta! Tästä muistan jo lapsena haaveilleeni…

Onneksi kaiken tämän ohella kalenterissa kuitenkin lukee kielitieteeseen, työhön ja muihin ihmisiin liittyviä velvoitteita. Aikuisuuden kääntöpuoli.

PS. miten vierottaa lapsi tietokonepelistä? Laitetaan se pelaamaan aikuisuusemulaattoria? En tiedä.